Borzoi Lumi

Koiran kanssa aamua vietettiin vuorella. Oli videoo hyvin tekevä kamera ohessa. Tässä tätä nyt on näytillä. Magix ohjelman mukana tuli paljon tehosteita, panin ääntä mukaan. Valhetta vaivaistavainen...

Aamulla varhain kun aurinko nousi

Aamusella auringonnousunaikaan veljenne ponnistaa taipalelle. Jos ei itse ole nousukiidossa, koira tulee ja työntää kostean kuononsa genitaalialueelle. Siihen herää unesta riippuen: niin tai näin. Meillä on tässä nurkilla aivan mahtavat maastot ja maisemat vaeltajan tutustua. Monin paikoin saattaa koiran pitää irti, varsinniin ylhäällä vuorilla, siellä ei liiku kuin yksinäinen vaeltaja koirineen ja ehken kotka.

Tänään matkailimme jalkapatikassa joenrantaa alas. Muutama satametriä meiltä on joki ja joessa silta. Reippaasti on mitoitettu, jätetty ikäänkuin tulvavaraa. Nyt kuivana kautena vesi on vähissä, mutta luulen, että rankkasateen jälkeen koko väylä on käytössä. Viime talven tulvan jälkeen ranta-aluetta on raivattu rajusti. Merellä oli bambua satoja kuutioita viime talvena ja rannan raivaus oli melko urakka.

Vesi-insinööri Juan Jaatinen on ottanut majavasta mallia ja padonnut soman laguunin joen vehreyteen. Aikainen kollegani ja sanoisin oppi-isäni, Rami, tapasi sanoa, että mikään ei ole niin viisas kuin insinööri - paitsi majava. Siinä sen nyt näette, totta puhui!

Vankka rakenne saavutetaan kopioimalla roomalaiskauden kuosi
ja käyttämällä runsaasti betoni. Kauniskin on. 

Uskotko, jos sanon, että tyynessä vedessä on isoja kaloja?

Roskispaikat ei aina ole ihan tosi siistii, mutta eipä tuo mitään
maksakaan. Siis toisaalta, on puolensa ja puolensa...

Etelän hedelmiä

Kun formulat ei näy, pitää mennä Fuengirolan Reflaan -se on baari satamassa- tuijottamaan Bottasta ja Räikköstä. Paulia kysyttiin mukaan, vaan tuo on työnsä orja jopa jumalan pyhittämänä  Formulapäivänä. Colaa ja F1'stä.  Lähdettiin baarista ennen maammelaulua ja lakkipäästä-asennossa-episodia.
Puutarhanhoito ottaa koville ja tietotaito liikkuu punainen-, valkoinen ja mustaviinimarjatasolla. Pistän kuvia puutarhan annista. Sorttia on monta. Kaikkia ei edes tunnista. Kuivia oksia on veljenne kraksinut ja vettä vuodattanut sekä painavia oksia tukenut. Ojia on avattu veden virrata. Kohta pitää ruoho myrkyttää tai trimmerillä ajella. Vaan ei ole trimmeriä. RoundUp'pia on pari litraa. Taidan myrkyttää.
Voi sanoa, että tavarat on nyt löytäneet sijansa. Janna ja Jerry tulee torstaina. VIP-henkilöille on paikat valmiina.
Siesta on eteläeurooppalainen kansanjuhla, jonka olemme omineet: iltapäivällä, kun lämpötila nousee yli kolmenkymmenen, mennään maate. Mitään ei jaksa tehdä, nin nukkuun vaan. Ei sitä pidä hävetä. Eläkeläinen voi just sen tehdä, jos huvittaa!
Alkuviikosta pesen mopon ja panen kavereille kuvia. Saa tulla sitten ostamaan. Kiva pöristellä uuteen kotimaahan. Minkä sitten lähteekään? Jos on oikein saatanan kuuma, voi kiillostus ja kuvaus venähtää. Yli kolkytä on luvassa vähän joka päivä.

Persikka

Mikä lie mökkylä?

                                                                                                      

Granaattiomena

Päärynä

Luumu

                                                                                                    

Veljenne on muuttanut

Ja mummikin on muuttanut. Guaro on kylä. Osoite on ehkä 97 cp:29108, Guaro Malaga. Mitä se 97 cp tarkoittaa? Onko se osoitetta? Ken ties. Meillä on se vanha postilaatikko vielä nelisen kuukautta siellä Alorassa. Olkoon.
Torstaiyö oli eka tässä uudessa huushollissa ja nyt jo alkaa osa tavaroista oleen hahmollaan. Kämppä on kaikin puolin komee, ajan patinoima, kodikas ja mahdollistaa ulkoa-sisään ja silältä-ulos kulkeutumisen luontevasti. Sisällä on miellyttävän viileää ja ulkonakin patiolla on illankoittoa lukuunottamatta varjossa mukavan viileää. Allas on korkealla ja tyystin vailla varjoa. Vesi on mukavasti siinä kolmekymmentä cee. Vettä virtaa lähteestä ihan ilmaiseksi ja meillä on espanjalaisittain melkoinen luxus: pihalla on iso nurmikko. Se vaatii melkoisesti vettä pysyäkseen vihreänä.
Jaa, että miksi juuri nyt kirjoitan? No tänään saatiin netti. Jabadabaduu! Vauhtia on, että heikompaa huimaa. Ohjelma ilmoitti 14,9MB, kun luvattiin 15. En valita. Kaikki tuntuu sujuvan.
Vastapäätä on kansanravintola. Parisataametriä kun kierii päätyy pihaan. Tie pitää ylittää. Voi olla parempi kävellä. Takaisin on jonniinmoinen kapuaminen. Olemme mäellä, mutta korkeita vuoria on ympärillä. Neljä-viissataa metriä lähellä ja melkein kaks kilsaa korkea huippu näkyy patiolle. Saanatunturi saatanakin on vaan ihan nyppylä. Andalusiassa on vuoria.
Viikonloppuisin ajavat motskareilla naru kireellä tästä ohi ja jotkut pysähtyy meidän naapuriraflaan kaljalle. Mutkia on, mutta espanjanpoika ei tunne pelkoa. Nelipyttyset ulvoo ja väliin Ducati puksuttaa tai Bemari. Vauhti on kova ja kukkapuskia on kaiteessa siellä sun täällä. Taas on yksi lähtenyt!
Lauantaina käytiin siinä naapururaflassa, jonka nimi on muutoin Venta Gallardo (pirteä myynti, sanoi käännöskone, heh,heh) ja ruokaa alkoi saamaan paikalliseen tapaan siinä yhdentoista maissa. Väkee tuli krossipyörillä parikymmentä ennen puolta yötä ja alkoivat syömään ja juomaan. Osa pyöristä oli täysiä crossivehkeitä ilman kilpiä. Valoja kun ei ollut, ukoilla oli otsalamput, jee. Melkonen melu ja naurua piisas.
Espanjalaiset on aivan erinomaisen mukavia ihmisiä. Meidän vuokraemäntä on kyllä yliveto. Puhuu vain espanjaa ja puhuu paljon ja nopeesti. Ystävällinen, hymyilevä, vauhdikas, toimelias...

Juhannuksena: the Beach Boys

Juhannusta pukkaa. Mennään Sohail'in linnaan katsomaan Beach Boys'ia aattoyönä.
Kolme ukkoo on mukana alkuperäiskokoonpanosta. Kai?
Siinä kuppaantuu koko ilta ja puoli yötä. Ei ehditä kokolle!

Tuiki tavallinen supi italialainen

Sanalle tuiki ei löydy etymologista lähdettä. Sehän on erilaatuinen kuin koulutoverini Upin käyttämä supi -siis esim. supi italialainen vrt supi suomalainen. Italialainen ei voi olla supi, mutta suomalainenpa voi ja koira voi. Tuiki voi olla melkein mikä vain -tuiki tärkeä, tuiki tavallinen, tuiki tuiki tähtönen. Löytyyköhän mistään muusta kielestä näin paljon aiheita käsittää väärin, paitsen ehkä sanskriitistä, jossa morsian on pantava. Vai onko se juuri niin. Sanovat ettei sanskriitti ole kieli vaan tapa elää. Onko sanskriitti samanlainen kuin latina: kieli on mutta maata ei.

Se ravintola kirkon kivijalassa. Homma meni alussa hyvin. Baarin ovella odoteltiin, että meille näytetään missäs istut ja palat. No pöytä löytyi. Juotiin alle oluet ja tutkittiin ruokalista ja myöhemmin viinilista. Veljenne otti parsajutun alle ja mummi jotain, joka näkyy kuvassa, vaan en osaa selittää. On keltainen. Sanoo, että mangoa ja ankanmaksaa. Pääruoka oli molemmilla ankanfile. Viiniksi olisin halunnut tätä meidänkylän omaa, josta olen aiemmin kertonut, vaan oli kuulemma loppu. Jos olis ollut mopo, olisin voinut hakea, kun bodega on parin kilsan päässä. En edes ehdottanut. Tilalle se mistä on kuva. Rypäle oli Cabernet Savignon ja vain se. Viini juuri minun makuuni: sametinpehmeä. Suussa hampaat ja viini samaa laatua.
Alkupalat olivat mallillaan. Hienon näköisiä ja maku samaa lajia. Viini ihan just jees. Sitten pöytään räpiköi kaksi ankkaa. Voih!
Tehän tiedätte kuinka vaikea on ankanrinnuspaistotehtävä. Se on vaikea. Keittiömestarini panee fileen nahkapuoli alas kylmälle pannulle, koska nahan alla on joltinenkin kerros ankanrasvaa. Se vaatii sulaakseen oman aikansa ja se on juuri se aika, kun pannu lämpiää ennen kuin aloittaa varsinaisen paistotyön. Ja, ja, ja. Espanjankokki se yrittää räpeltää ankanrinnan ritilällä kuumien hiilien paahteessa. Ei se onnistu. Olis ottanut edes parilan siihen alkuun tai pannun.
Saimme annoksen, jossa oli suolattomia ranskalaisia ja hiiltynyt ankkapala. Ranskalaiset täällä aina tarjotaan ilman suolaa ja kyllä sitä osaa siihen itsekin laittaa. Jos muistaa, eikä vaan ihmettele mauttomuutta. Sormisuolankorviketta laittavat kyllä kaikkialle muttei pottuihin. Se ankka oli päältä hiiltynyt mustaksi. Toinen puoli, jossa on nahka ja rasva, oli kullankeltainen ja rasva ei tietenkään ollut sulanut lain. Pyydettiin roseena ja olihan se. Oli siinä myös kaikki muut olomuodot. Hyvää se ei kuitenkaan ollut.
Asian tiimoilta taitettiin peistä hovimestarin kanssa. Kielimuuri oli melkoinen ja toisaalta kummallakin osapuolella tarve tulla ymmärretyksi. Hovi kaiketi ihmetteli miksi puolet oli syöty, ehkä? Kertoi, että se oli rosee. Me ei pidetty hiilestä ja siitä, että rasva oli sitkeänä kerroksena nahan alla, eikä sulanut paiston aikana. Hovi luovutti ja me. Laskussa ei ollut ankkoja.
Paikka oli kyllä ilmapiiriltään tasokkaan oloinen ja olihan kaikki ankkaa lukuunottamatta jees. Kävi vähän sääliksi kokkiparkaa. Se ovenpielessä tiiraili, kun me hovin kanssa vaihdettiin mielipiteitä. Melko hintava paikka espanjalaisen mittapuun mukaan. Suomalaisittain olisi ollut halpa.
Mikähän se mittapuu on? Minkä näköinen?

Cuántos grados

Suomesta turisti tunkee Costa de Sol'iin pakoon kylmää. Madridista, Cordobasta ja tuosta keskustan ylängöltä yleensä, väki tulee rannikolle, koska siellä on viileämpi. Nyt meilläkin on täällä vuorilla muutaman asteen kuumempaa kuin Fuengirolassa. Fuengirola 28, Madrid 35, Córdoba 40, Malaga 28, Alora 33, että tämmösiä on kelit täällä.
Jos on heikko lämmönsietokyky kannattaa välttää ulkoilmaa ja tyytyä kellaripubin viileyteen ja kylmään kaljaan.

Pauli sano jonkun kehuneen Alorassa ravintolaa kirkon kupeessa. Me sitä etsittiin ja toisenkin kerran. Ei löytynyt, mutta... ans olla kiersin sen pikkuruisen kirkon aivan siinä keskustassa. Mäkee alas ja siinä se möllötti. Ovi ja päällä kyltti, joka kertoi raflan nimen, jota en nyt muista. Lähtökohtaisesti olimme tutkineet vallan väärää kirkkoa. Tämä on sellainen piskuinen kirkkonen.
Tänään sitten mennään testaan. Joskus puoli ysin kohdalla aurinko alkaa painua vuorten taa ja on mahdollista patikoida kylille. Pitää ottaa tölkki olutta matkaan, kas nesteytys näissä vaativissa olosuhteissa on tuiki tärkeää. Mitä muutoin tuo tuikin etymologia on?
 Veljenne aikoinaan kertoo arvionsa kivijalkaravintolasta.

Sääennuste on varsin yksitoikkoinen.