Tuiki tavallinen supi italialainen

Sanalle tuiki ei löydy etymologista lähdettä. Sehän on erilaatuinen kuin koulutoverini Upin käyttämä supi -siis esim. supi italialainen vrt supi suomalainen. Italialainen ei voi olla supi, mutta suomalainenpa voi ja koira voi. Tuiki voi olla melkein mikä vain -tuiki tärkeä, tuiki tavallinen, tuiki tuiki tähtönen. Löytyyköhän mistään muusta kielestä näin paljon aiheita käsittää väärin, paitsen ehkä sanskriitistä, jossa morsian on pantava. Vai onko se juuri niin. Sanovat ettei sanskriitti ole kieli vaan tapa elää. Onko sanskriitti samanlainen kuin latina: kieli on mutta maata ei.

Se ravintola kirkon kivijalassa. Homma meni alussa hyvin. Baarin ovella odoteltiin, että meille näytetään missäs istut ja palat. No pöytä löytyi. Juotiin alle oluet ja tutkittiin ruokalista ja myöhemmin viinilista. Veljenne otti parsajutun alle ja mummi jotain, joka näkyy kuvassa, vaan en osaa selittää. On keltainen. Sanoo, että mangoa ja ankanmaksaa. Pääruoka oli molemmilla ankanfile. Viiniksi olisin halunnut tätä meidänkylän omaa, josta olen aiemmin kertonut, vaan oli kuulemma loppu. Jos olis ollut mopo, olisin voinut hakea, kun bodega on parin kilsan päässä. En edes ehdottanut. Tilalle se mistä on kuva. Rypäle oli Cabernet Savignon ja vain se. Viini juuri minun makuuni: sametinpehmeä. Suussa hampaat ja viini samaa laatua.
Alkupalat olivat mallillaan. Hienon näköisiä ja maku samaa lajia. Viini ihan just jees. Sitten pöytään räpiköi kaksi ankkaa. Voih!
Tehän tiedätte kuinka vaikea on ankanrinnuspaistotehtävä. Se on vaikea. Keittiömestarini panee fileen nahkapuoli alas kylmälle pannulle, koska nahan alla on joltinenkin kerros ankanrasvaa. Se vaatii sulaakseen oman aikansa ja se on juuri se aika, kun pannu lämpiää ennen kuin aloittaa varsinaisen paistotyön. Ja, ja, ja. Espanjankokki se yrittää räpeltää ankanrinnan ritilällä kuumien hiilien paahteessa. Ei se onnistu. Olis ottanut edes parilan siihen alkuun tai pannun.
Saimme annoksen, jossa oli suolattomia ranskalaisia ja hiiltynyt ankkapala. Ranskalaiset täällä aina tarjotaan ilman suolaa ja kyllä sitä osaa siihen itsekin laittaa. Jos muistaa, eikä vaan ihmettele mauttomuutta. Sormisuolankorviketta laittavat kyllä kaikkialle muttei pottuihin. Se ankka oli päältä hiiltynyt mustaksi. Toinen puoli, jossa on nahka ja rasva, oli kullankeltainen ja rasva ei tietenkään ollut sulanut lain. Pyydettiin roseena ja olihan se. Oli siinä myös kaikki muut olomuodot. Hyvää se ei kuitenkaan ollut.
Asian tiimoilta taitettiin peistä hovimestarin kanssa. Kielimuuri oli melkoinen ja toisaalta kummallakin osapuolella tarve tulla ymmärretyksi. Hovi kaiketi ihmetteli miksi puolet oli syöty, ehkä? Kertoi, että se oli rosee. Me ei pidetty hiilestä ja siitä, että rasva oli sitkeänä kerroksena nahan alla, eikä sulanut paiston aikana. Hovi luovutti ja me. Laskussa ei ollut ankkoja.
Paikka oli kyllä ilmapiiriltään tasokkaan oloinen ja olihan kaikki ankkaa lukuunottamatta jees. Kävi vähän sääliksi kokkiparkaa. Se ovenpielessä tiiraili, kun me hovin kanssa vaihdettiin mielipiteitä. Melko hintava paikka espanjalaisen mittapuun mukaan. Suomalaisittain olisi ollut halpa.
Mikähän se mittapuu on? Minkä näköinen?