sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Flamencoa Alozainan yössä

Tsai-jai-jai...
Komsta Jylhä: Peltoniemen Hintriikan surumarssi tai Hasse Walli: Konevitsan kirkonkellot. Siinä on suomalaista kansanperinnemusaa söpösti.
Mustalaisporukka pistää haiseen Alozainan yössä: se ei ole söpöä. Se on rajua!
Flamenco on varsinainen kulttuuripommi. Arabivaikute kuuluu laulussa lujasti. Minareetissa rukoukseen kutsuva muslimi kuulostaa samalta kuin joikuva mustalainen, mutta ilman tuskaa. Sellainen tunne, että pedaali on jäässä, jalka lipsahtaa jyrkässä ylämäessä voimainponnistuksen ollessa vahvimmillaan ja pyörässä on runkoputki siinä ylhäällä. Ai-jai-jai, mutta jäi sentään óle!
Neekeriorjavaikute on ripauksittain kuultavissa. Siitä mustalaiset kehitti aivan omansa musiikin.
Lue! Ildefonso Falcones: paljasjalkainen kuningatar. Rankka kuvaus mustalaismeiningistä 1700-luvun puolivälissä.

Ilta oli lämmin. Tosi mukavaa seuraa pöydällinen. Ruokaa ja juomaa tarjolla. Soittoa, laulua ja tanssia...
Alussa muutama tanhuryhmä. Espanjalainen morsein laittaa tanssimekon ja tanssikengät jalkaan ja muuttuu, niin, se morsein muuttuu tanssijaksi. Esityksen jälkeen, kun kuteet on vaihdettu, siinä on taas aivan tavallinen espanjatar, kohtuullisen arkipäiväinen. Saattaa olla Lidlin kassa tai kansakoulun ope. Mutta kyllä vaan nainen muuttuu, kun se ottaa tanssijan roolin. Tulinen paketti. Ainakin katsoa? Muuten en tiedä. Pitäisi kysyä Juanilta tai Manolitolta. Mutten kehtaa.

Mukava ilta. Kiitokset Linalle, joka meidät ohjas paikalle ja tuli itsekin kyytiin. On hieno istua illalla ulkona, kun lämmintä on kakskytviis ja myöhemmin tähdet näyttää tien kotiin.

lauantai 29. kesäkuuta 2019

Juhannus Fuengirolassa

San Juan on juhannus. Katolinen kirkko on peto värkkäämään pakanajuhlien tilalle jumalaisia tapahtumia. Populistista! Vuoden pisin päivä on 20.-22., silloin pakana pistää haiseen. Stonehenge on sopiva juhlapaikka tai Rapolan harju.
Suomalaiset ovat taas mestareita siirtämään juhlia vähän mihin sattuu. San Juan, lienee Johannes Kastajan synttäripäivä, on 25. päivä. Siinä se juhannus oli Suomessakin. Mutta kirkko siirsi sen viikonloppuun. Koska? Miksi?

Rannalle kokoontuvat kansalaiset aattona jo päivällä. Kokkoja poltetaan. Kuormalavoja haetaan kauppojen varastoista polttopuiksi. Kansa on ulkoruokinnassa. Juopottelu on kohtuullista. Espanjalainen ei huku sepalus auki kuin poikkeuksellisesti. Tappelunnujakoita ei ole edes grillijonossa. Väkeä on liikkeellä paljon. Ahdistavat tulemalla elintilaasi.
Capallo Verden porukka on laittanut myyntipisteen hiekalle. Kauppa käy. On käynyt koko päivän. Mekin hotkaisemme grillimakkarat ja salaattia. Lillulainen kyrsä on suomalaisen oloista.
Yöllä on pimeää. Ilotulitus kuuluu asiaan kello kakstoista. Näytös on hieno ja kestää hyvinkin parikymmentä minuuttia.
Rauhassa sai ajella kotiin. Liikenne oli keskittynyt rannalle. Vuoristotiet olivat autiot.
Pieniä rupukaloja paistavat
onnettomat savustajat näin.

Panoramaa rannalta. Edessä Suomi-baari.

torstai 27. kesäkuuta 2019

Tapauksia

Venta Abuelo on tuore rafla meiltä muutama kilsa Alozainaan päin. Silloin kun Suomessa oli juhannusaatto, olimme Abuelossa -lienee isoisä- teemaillallisilla. Teema: Tropical. Ilma oli varsin trooppinen. Hawaiji-paita oli meillä herroilla päällä, paitsi Williamilla, joka on prätkäjätkä aina. Reggaeta oli luvassa elävänä. Paikalla oli nainen ja koneet. Pari biisiä oli oikein jamaikalais kansallisia, muutoin sekalaista. Nainen selviytyi urakasta: pyydettiin usein takaisin lauteille.
Stephen oli rakentanut julmetun grillin omin pikku kätösin ja paahtoi meille kanaa ja sikaa. Olivat mehukkaita. Aika riensi siivillä ja vatsa täyttyi.
Espanjassa on juhannus oikealla paikallaan, San Juan nimeltään. Aatto kakskymmenesneljäs.
Veljellänne on joulutähtipaita.
Piti veljenne oleman nöyrä tuossa seurassa?

Mummin sukulaisplikkoja poikkes liuta. Meillä nokittiin kompostia yhtenä iltana ja naurettiin. Hauskoja mimmejä kaikki tyyni. Marjalla oli synttärit yks päivä ja mummi varas meille pöydän Fuengirolan Caballo Verdestä -vihreä hevonen. Liikenneympyrästä, jossa on neljä hapettunutta hevonpäätä, ylös, poispäin rannasta. Olivat laittaneet koristeet ja oikeasti varmistaneet synttäritunnelman. Kiitos Kaisulle ja Makelle. Syötiin ja taas naurettiin. Ruoka maistui.

Ukot naapurista komensivat grilli partyyn. Oli mentävä. Iltaa istuimme lokoisasti uudella lasiverannalla. Paikalla oli poikien tuttavia Englannista. Oikein mukavaa väkeä. Steven oli grillimestari ansiokkaasti. Uusia makuja oli tarjolla. Soitto soi taustalla maltillisella volyymillä. Biisit oli sellaista englanninhumppaa, että nää osas sanat ulkoo jokaiseen. Minä nappasin padin pöydältä ja laitoin Nightwishiä ja Stevens Seagulia. Ei kelvannu, riistivät humppakoneen veljeltänne ja meno taantui jälleen.
Seuranpitoa naapurissa. Kaikilla tekoäly kädessä.


Lauantaina mennään musiikki-iltamiin Alozainaan. Lina on hommannu lipatsut. Menemme saksalais-brittiläisessä seurassa. Toivottavasti eivät muistele kovin vanhoja, ettei äidy riitaisaksi. Suomi on puolueeton.
Riitaisalla nelkytluvulla Englanti julisti sodan Suomelle. Rauhansopimusta ei ole sittemmin tehty. Apuun rientäneet saksalaiset ajettiin tylysti jäämereen!

sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Kansanjuhlia ja juhlia

Paikka pitää Rock the Coast -kansanjuhla on komea. Meri taustalla ja Afrikka.
Kuvaajan selän takana on Sohailin linna, jossa oli kolmas lava tuntemattomille
suuruuksille. Veljellänne on stereo-olut ja se älyranneke. 

Sohailin linnan kupeeseen on rakennettu kaksi orkesterilavaa ja rinteeseen katsomo. Katsomon edessä on tasanko lähestyä orkestereita. Pääsee katsomaan vanhojen äijien ryppysiä naamoja liki. Sitähän se rock on: vanhusten kapinaa.
Mutta olivat siellä nämä siloiset Tarjat: meidän ja Turusen.
Perjantaina mentiin paikalle niihin aikoihin, että nähtiin vielä tämä Turunen. Ohjelmistonsa oli raskasta jumputusta alusta loppuun. Perjantaina oli miksattu kaikille meidän kuulemille orkestereille bassorumpu aivan saatanan lujalle. Veljenne just korjattu pumppu meinas tulla suun kautta ulos kuuloluiden kera. Meni puuroksi koko kuuntelu. Alkeellinen moka. Mitä sillä tavoiteltiin? Lauantaina oli homma korjattu ja saattoi tehdä kuulohavaintoja jopa yksittäisistä soittimista. Muutos oli huomattava, en siis liene ollut väärässä? Harvoin kun käy festareilla, ei oikein tiedä mitä pitäisi vaatia, mikä on väärin ja mikä trendikästä.
Sillä Turuskalla on yks biisi, joka alkaa Ravellin boleron tahtiin. Se olikin ainoa mainittava. Mikä lie?
Sitten laskeutui UFO. Oli joskus jonniinmoinen, muttei jaksanut säväyttää. Laulaja ei ollut hassumpi.
Scorpions jumputteli vanhoja juttujaan. Melko tylsää. Lähdettiin pizzalle eikä palattu. Löydettiin aika hyvä pizzamesta. Touhukas sisäänheittäjä sai puhuttua ympäri. Lupas rahat takas, jos ei maistu!

Ja nyt on lauantai. Rainbow oli tähtäimessä. Onneksi mentiin niin ajoissa, että nähtiin ja kuultiin tämä Opets. Ruotsalaisia pitkätukkia. Omituista fuusiomusaa. Ehkä metalliprogee, jos on pakko lokeroida. Oli hieno elämys. Vaihtelevia biisejä. Melodisia pätkiä ja kakofoniaa. Jos pitää verrata, niin kokemuksena vivahtaa jopa King Crimsonin aromi. Ei ollenkaan huono. Piti oikein kotona tuubista kuunnella lisää. Onnistuivat lavalla oikein hyvin. Lauantain jump-jump saundit oli korjattu kuulaammiksi, hyvä. Opetsin laulaja-kitaristi muisti mainita, että perässä tulee kohta Blackmore, joka on ollut hänenkin idolinsa.
Kohta tuli Rainbow ja Blackmore. Tämä Ritchie Blackmore on vanha, seniili äijä. Ilmeisesti dementoitunut. Soitto oli räpeltelyä. Muisto vain oli Purplen ajat. Poistui välillä lavalta ja porukka sitä etsimään. Urkuriressukka jäi yksin lirutteleen niitä näitä. Laulaja oli hyvä. Muutoin aivan turha esitys, yäk.
Fagerholmia ei jaksettu jäädä otteleen. Lähdettiin pizzalle siihen samaan paikkaan, jos mikään nyt tommosen jälkeen maistuu!

Pari juttua: portilla pääsi lipulla sisään ja sai hakea rannekkeen matkan päästä, sitten takasin portille ja rannekkeella ihan kokonaan sisälle. Rannekkeessa oli levy, joka oli viisas. Kopilla siihen viisauteen saattoi ladata rahojaan ja sitten tehdä ostoksia kaljapaikoissa. Rahalla ei voinut. Minne on maailma menossa?
Pahasen taskukamerani kanssa menin sisään perjantaina. Oli portilla kädessä eikä kukaan sanonut mitään. Siis oletin, että kameran kanssa saa mennä sisään. Lauantaina otin järkkärin ja siihen pisimmän putken mitä löytyi varastosta. Sitten ranneekkeen kanssa portista sisään ja kamera killu kaulassa. Ämmä rupes toppuutteleen, että hei niäppi, teillä on ammatilaiskamera, sen kanssa ei mennä sisälle. Vanha rupunen GH-2. Ja jos on ammattilaikamera, kuvaaja on siis ammattilainen? Toi oli jo imartelua. Piti lähtee viemään kamera autoon, parin kilsan päähän, Miramarin parkkipaikalle. Harmitti. Mistä sitä kaikki jutut voi tietää. Mummi jäi matkalla kaljalle ja jätti mullekin helmen paluumatkan iloksi.
Siks ei oo multa mitään kuvia eikä videoita. Pokkarilla ääni oli huono, ei kehtaa. Mummin puhelimella onnistu hyvin kuvailu ja videointi. Lainasin siltä jotain.
Videot normaalisti lataan ensin tubeen ja poimin sieltä. Silloin toimii ja on nopee ladata. Toi video tossa yllä on lainattu Mummilta ja pantu suoraan kuvavarastosta. voi tökkiä.




tiistai 11. kesäkuuta 2019

Ei niin vieraita...

On poikennut kylässä:
Jere, Nooa ja Rebekka viipyivät melkein viikon. Nooa ja Rebekka jatkoivat meiltä Barcelonaan ja Jere oli vielä muutaman päivän hoidossa. Altaalla kuppeloitiin ja hiukan kierreltiin lähialueilla, sanoisin eläinpainotteisesti.
Esteponan eläintarha oli nuorisolta näkemättä. Se on Fuengirolan vastaavaan verrattuna valtaisa alue, mutta hiukan tunkkainen. Alku on lupaava, rehevä, mutta loppua kohti maisemat muuttuvat karuiksi. Kalliskin on. On myös Fuegirolan zoo kallis.
Poikettiin yhtenä päivänä katsomassa Paulinen ja Williamin pelastuseläintarhaa: 12 koiraa, viis kissaa, kaks aasia ja hevoinen. Nooan olis pitänyt saada mukaan Missy-koira. Käytännön syistä jäi haaveeksi, muuten oli oikein mukavaa.
Gebardi=keskiolut
Pappakin päässyt kuvaan. 
Ei ole kenguru vaan valapi.
Riikinkukko. Meidän naapurissa
on tuollainen. On kaunis katsoa,
mutta ääni on infernaalinen.
Vesipuisto, Aqua Mijas, käytiin niin, että meidän vanhusten ei tarvinnut mennä sisälle, kunhan kuskattiin. Ne liukurit on kyllä kivoja, mutta ei niin kivoja... Nooa kaiketi tykkäs aivan riittävästi.
Eläinten seassa saa kulkea paikoin. Jokuset apinat, vuohet,
leijonat?
Mehujää helpotti kuumana päivänä.
Vesi lienee ollut 24. Just tarkenee.
Noissa turistimestoissa on melkoinen ryöstämisen meininki: palvelut on kalliita, kun vertaa tasoon.

Sunnuntain suuri kirpputori Coinissa piti kiertää, jos jotain kivaa löytyis? Nooa: pari pikkuautoo ja selänraaputin. Veljenne osti oksasahan, 4€.








Don ja Keith, Walesin tiikerit, kävivät visiitillä. Olivat yhden yön meillä ja yhden hotellli Miradorissa Alhaurin el Grandessa. Juhlia piti. Naapurista Steven ja Kelvin saapuivat paikalle. Olemme heidän vuokralaisiaan, joten on syytäkin tulla, kun käsketään/pyydetään. Vuokralainen on aina oikeassa, eikö? Lina tuli myös, koska on walesilaisten tuttu entuudestaan, samoin on Bruce, mies vuorilta. Yhdessä syötiin iltamyöhään ja maisteltiin hyviä espanjalaisia viinejä.
Pyhänä poikettiin vielä Toloxissa, joka on klassinen valkoinen kylä vuorten keskellä.

Juttuja kertoivat englanninkielellä. En juuri ymmärtänyt.
Nauroin, kun muutkin nauroivat, heh heh.

Mummi oli laittanut simpukkakeittoa. Oli korkea taiteellinen
vaikutelma. En pane moista suuhuni. Kuorikin on
hirmuisen kova.





Aina ne räplää puhelimia.


Tänä iltana mennään kuuntelemaan ja katsomaan oopperaa. Romeo ja tämä Julia. Ei voi sanoa, että mennään oopperaan, koska se on Lontoossa. Mutta ... mitä mutta?
Coinin elokuvateatterissa se näkyy suorana, kun laulaja huutaa kurkku suorana. Veljenne haluaa kuulla aarian, ihan minkä vaan! Saakohan siellä laulaa mukana, jos on tuttu biisi? Ja kaikki mukaan, että humpappaa ja trallallaa...







Laitoin kanaa ja raakamakkaroita muurikalla.
Maistuis varmaan sullekin?



Toloxissa on seinätaidetta. Don on aivan ihastunut!
Uunista ulos!
Sateenvarjon ensisijainen tehtävä lienee pitää
sade ulkopuolella!? Tee se virkkaamalla?