Kevät

Kevät on ääniä täynnä. Istuin altaan reunalla, nyt kamera kourassa ja annoin kevään äänten kertyä tiedostoiksi muistikortille. Siinä ohessa tallentui myös kuvaa. Parhammillaan äänten paljous oli viime viikolla, kun juoksuttivat vettä meidän purossa runsaammin. Lienee ollut kastelutarkoitus. 

Puron solinasta mieleen: Popol Vuh - In den Gärden Pharaos. Muistelin, että levyn toinen puoli sisälsi pelkkää puron solinaa, mutta Tubesta soittamani teokset olivat ilmeisesti a-puolen humanoidi-musaa. Onko muisti tehnyt temput? Tähän asti on toiminut erehtymättömästi!

Vicky kun oli käymässä ja käpyteltiin Coinin torilla, niin tuo ampaisi nurkan taakse kuvaamaan ohi kulkenutta koiraa. Koiratuomarit ovat juuri tuota lajia. Palasi takaisin mukanaan pariskunta ja koira. 

-Nää puhuu suomee, sanoi Vicky ja esitteli saaliinsa

Suomalaispariskunta olivat Markku ja Tiina siitä mäen päältä, kun nääs ajat fuengirolaan päin. Soittelin niille viime viikolla ja poikkesivat perjantaiehtoona. Maalima on nin tanan pieni, että tää Tiina ajo Rekkaa Laaksosella kahdeksankytäluvun lopulla. Minä oli siellä kesäpoikana seitenviis. Tiina ajoi MePaa. Jaa, että mitä? Siis sellaista autoa, jossa on littonen säiliö ja sen päällä ikään kuin lava. Meno-paluu, nääs. Ja vielä Sisu, jossa oli siehen aikaan Fullerin suorahampainen laatikko. Ja kytkinjarru. Ei ihan kaikki osannu sillä vaihtaa rohisematta.

Kevät ja mansikka. Nyt on kaupoissa tosi hyviä mansikoita ja halvalla. Halvin tarjous oli Coinin Lillussa 0,46€/kilo. Ei o paljon. Mercadonasta ostin just puoltoista kiloo pelkkää laatua. Oli vähän kalliimpaa: 1.99€/kilo. Muttei sekän paha oo?

Tiina, mummi, Markku ja mun paistamia banaaneja
vanilija jäätelön kera.

Mansikka: maistuis varmaan sullekin?

Tämmösen satulan meinaan laittaa kilpapyörääni.

Minä kuvaan, kun mummi kuvaa salaattia.

Myrskyinen Ronda

Karmea keli riepoi matkailijaa Rondan ylängöllä. Tuuli tuiversi ja vettä vihmoi.Ei ollut turisteja riesaksi, saivat kulkea tyhjiä katuja ja kujia he. Silti Vicky piti näkemästään ja kokemastaan.

Autio on kylätie

jolla ennen raikui 

Sevillassa koiranäyttely

Perjantaina lähdettiin. Tea ja Pauli meni edeltä. Tea oli varannut huoneet, josta kiitos kaunis.
Illalla mummi pesi Lumin hotellin suihkukaapissa. Molemmat sinne mahtuivat, jota ihmettelen. Molemmat olivat myös märkiä ja puhtaita tullessaan. Lumi ei pidä föönin äänestä eikä kuivauksesta yleensä. Kesti sen kuitenkin kuin mies. Lumi ei juurikaan tee tarpeitaan kuin hoidetulle nurmelle. Ei ollut sellaista tässä kaupunginosassa. Tutkimme lähitienoon tuloksetta. Sitten hotellin ruokalassa syötiin: minä hampurilaista ja mummi lammasta. Hamppari toimi, lammas oli outo.
Lauantaina kurvattiin messuhalliin lievien etsintöjen saatossa. Koiran kanssa pääsi hallin viereen parkkipaikalle. Sisällä oli huumaava meteli. Peltihallin akustiikka on helvetin huono. Koirat räyhää ja kuuluttaja kuuluttaa. Keskustelu vierustoverin kera vaatii keskittymistä.
Aikanaan täti arvosteli Lumin ja antoi sertin ja määräsi olemaan rotunsa paras. Yks borzoi-omistaja oli Mummin face-tuttu ja mummi sitä neuvo. Toinen oli setä, joka halus pennun Lumilta. Eihän se ole edes raskaana, tietääkseni?
Ajelimme ryhmäkehän jälkeen hotellille ja siitä kohta dösällä keskustaan. Varsin kaunista on Sevillassa, houkuttelee tutustumaan. Syötiin kävelykadun varressa, kaikki neljä. Taas vetäsin hampparin.
Sunnuntaina oli kansainvälinen näyttely, jossa Lumi sai Cacibin ja oli rotunsa paras, mutta ei taaskaan sijoittunut vinttikoiraryhmässä. Mummi esittää koiran tyylikkästi vanhalla rutiinilla ja saa kelattua vartensa huimaan kiitoon, jolloin Lumin ilmava askellus saa kaiken näyttämään kerrassaan komealta. Aamulenkeillämme haettu pohjakunto kantaa hedelmää!
Kotiin ajeltiin motaria koko matka. Maalaistie on arviolta kolkyt kilsaa lyhyempi, mutta ei yhtään nopeampi. Ei ollut tiellä loskaa, ei jäätä, vaikka on maaliskuu.

Hotelli Ibis oli koiraystävällinen ja ystävällinen. Parkkipaikan
saaminen vaati pientä filunkia. Hyundain nokan takana
näkyviä tolppia piti itse nostella paikaltaan.

Lauantaina oli valtakunnallinen näyttely. Kuvassa
kehäsihteeri, tuomaritäti. Lumi ja mummi.

Mummi äityi hirmuiseen lentoon. Vauhti hirvitti katsojaa.

Jos Lumi suuttuu, noilla hampailla saa aikaan tuhoa. Mutta
ei Lumi suutu!

Mummi ja Lumi pönöttää.

Sevilla on kaunis kaupunki. Keskustan yksi kävelykatu
kuvassa. Ratikka ajaa hissukseen ohi. Oikealla entinen
tupakkitehdas, joka on nykyään osa yliopistoa. 

Harvinainen näky. Venakko iltakävelyllä Sevillassa.

Lumi ja nuori mieskoiras. Lumi oli rotunsa paras.

Askel on ilmava, molemmilla.

Lumi ryhmäkehässä: afgaani, ryssä ja espanjalainen

Espanjalaista, halpamaista, terveydenhuoltoa vol.4

Edellisessä jutussa kerroin lääkärikäynnistä Malagan yliopistollisen sairaalan sydäntautien parantolassa, jossa kardiologi-setä ultraäänikoneella siirtopumppuani tähysteli pitkään ja hartaasti. Vialliseksi sen sitten havaitsi ja korjaustoimiin kohta sanoi ryhtyvänsä.
-Soitan muutaman viikon kuluttu, ole kuulolla, sanoi sydäntohtori
Sitä vaan, että kun on kartiologi, niin mikä on se, joka toimittaa lieriöasioita. 0,3 tai 0,5 litran alumiinilieriöiden ahnas tutkiskelu voi johtaa lääkärikäyntiin, ehkä jopa kardiologille.
Huomautan tässä, nyt kateelliset hypätkää tutkimaan vaikka sääkarttaa, että tapahtumaketju terkkarilääkäriltä kardiologille Malagaan oli tyystin ilmainen. Espanjalaiselle se on ilmainen ja mamulle se on ilmainen, jos on siihen oikeutettu, kuten olen minä. Suomen valtio maksaa minusta avustusta Espanjalle reilun kuuskymppiä kuussa. Minä maksan veroja suomeen kymmenkertaisesti ja tämä on ainoa vastike! Onko muita?
Suomessa apteekkarit on miljonäärejä, kaikki tyyni? Sydänlääkäri kirjoitti lääkkeitä, jotta pysyn hengissä seuraavaan tarkastukseen asti, seuraavasti: aspiriinia yksi aamuisin 100kpl, kolesterolin alentajaa yksi päivällä 30kpl ja nitroklyseriinilaastareita aamusta iltaan ja yöksi pois 30kpl. Hinta huimaa, se oli yli kolme kymppiä. Kortillani sain toki alennuksia niin, että piti maksaa reilu kaksi euroa. Ei ottanut sydämestä eikä käynyt pussinpäälle. Apteekkeja on Fuengirolassa varmaan kakskymmentä, vaikka eivät riistä sairaita. Kuinka on Suomessa?