Espanjalaista terveydenhuoltoa vol.3

On sellainen sote-ratkaisu meillä Coinissa tehty, että erikoislääkärillä pitää käymän Malagassa asti. Personal lääkäritypyni terkkarilta oli minulle varannut ajan. Katsoin paikan kartalta ja tunnistin seudun: poliisitalon kohdalta ympyrästä oikealle ja heti parkkipaikkaa etsimään. Täällä on kelpo sujuva liikenne eli perillä olet sukkelasti, mutta minne panna kaara parkkiin? Parkkitalo oli ratkaisu nyt. Viis minuuttia käveltiin takaisin ja oltiin pyöreän talon nurkalla. Ala-aulassa piti kysyä tätiltä neuvoa. Ohjasi ylös, espanjaksi. Puhuvat mamuille selkeästi ääntäen ja kovalla äänellä. Hyvä. Mutta en silti juuri mitään ymmärtänyt. Lähetteessä luki huone kakstoista. Kierrettiin mummin kaa koko kierros ja palasimme lähtöruutuun. Talo on pyöreä, mutta yksi lonkero oli tutkimatta ja siellä piilotteli huone 12 ja minun oma cardiologi.
Vastaanottotäti vei paprut jo valmiiks poppamiehelle ja varttin päästä komennettiin Veli sisälle. Ääntävät Veli ihan tunnistettavasti. Joskus olen Veli Mati. Sitten käteltiin tohtorisedän kanssa ja vaihdettiin kohteliaasti kuulumisia. Ehdotin siirtymistä englannin kieleen ja sain myöntävän vastauksen.
-mikäs ukkoo riivaa, kysyi tohtori?
Kerroin suorituskyvyn alentumisesta syksyllä ja että vieläkin hiukan vaivaa, kun mennään lujaa. Henkitorvessa virtaa kuin kylmää ilmaa, vaikka on lämmin. Menee ohi kun vähän  laskee nopeutta.
-poltatteko tupakkia?
Sanoin, etten kärhee.
-katsotaan ultraäänivekottimella sitä teidän pumppua, se ei satu, vakuutti poppamies!
Sitten katseltiin ja välillä kuunneltiin. Kuva oli selkeä, mutta selvästi piti tietää mitä katsoa. Kuvan informaatio ei auennut potilaalle. Äänet olivat yhtä kaikki mystisiä, pelottaviakin. Soundi oli kyllä tasainen, mukaansatempaava.
Ja mitä sanoi cardiologi-setä: yhdessä kohtaa pumpun energiahuolto on alhaisemmalla tasolla kuin toisessa.
-Nyt teemme niin, että tutkimme tilannetta lähemmin sellaisella mopon kaasuvaijeria muistuttavalla mekaanisella laitteella, joka työnnetään sisään ranteesta ja siitä se sitten ohjautuu kohden sydäntä, joka on suunnilleen tuossa noin, sanoi lekuri ja näytti minun rintaani. Jos on ahdasta, niin korjataan sitten semmoset avartamalla. Soitan muutaman viikon kuluttua, kun tiedän paremmin, koska  tulet käymään uudelleen. Iloisiin kuulemiin ja näkemiin. Äläkä rasita itseäsi kovasti, ota iisisti!
-kyllä vaan herra tohtori, hasta luego, sanoin, kättelin ja pokkasin kannat napsain.

Tällaista on terveydenhuolto täällä Andalusiassa. Hyvällä mallilla. Päivästä toiseen jatkuva auringonpaiste saa ihmiset hyvälle tuulelle: poppamiehet ja niiden potilaatkin!

Kameraton poika

On huoleton poika.
Sen verta vielä tuosta Alhambrasta. Vicky otti yhteyttä brittiläisherraan, joka järjestää bussimatkoja Alhambraan ja varasi matkan maaliskuulle. Matka ei sisällä lippuja kierrokselle Alhambrassa. Vicky otti myös lennot Puolasta tänne bussireissun molemmin puolin. Sittten hän touhukkaana varaamaan sisäänpääsylippuja. Ei ole vapaita paikkoja kierroksille siihen aikaan. Ottakaa opiksi Alhambran käyntiä suunnittelevat. Mikä on järjestys lippuja varatessa?

Sitten kameran käyttö videoitaessa:
Pienessä baarissa, Bar de Luna Mondan idyllisessä keskustassa, esiintyi blues mummo Paula, soittaa kitaraa ja laulaa. Bändissä toinen kitaristi, joka soitti oikein mainiosti myös sekä rummut ja basso. Veivät baarin tilasta puolet. Takahuone oli tyhjä, kun sieltä ei ollut näköyhteyttä.
Mentiin paikalle melkomoisella ryhmällä. Vicky, Mia, Jerry, Janna, mummi ja veljenne kuskina. Joo, oli ylikuormaa. Paikalla oli tuttuja brittejä ja ei niin tuttuja espanjalaisia tuvan täydeltä. Rynnin baaritiskille läpi ihmismuurin. Muut poistuivat ulos. Ulkona satoi. Tilasin juomia ja mummi raahas janoisille virvoketta. Otin kameran taskusta ja viritin virrat päälle. Tässä pokkarissa ei ole erillistä nappia videokuvaukseen, vaan samasta napista lähtee video tallentumaan kuin valokuvakin napataan. Säätöpyörästä pitää valita sellainen filmin näköinen symboli. Helppoa. Mutta ei hämärässä baarissa. Oli A-asennossa, aukkoautomatiikka. Seitsemän videopätkän sijaan oli muistikortilla seitsemän suttuista kuvaa ilman liikettä. Ja ääntä!
Paula yhtyeineen soitti hienosti. Bluesin lisäksi jopa Pink Floydia. Olis ollu kiva panna pätkä tähän perään soimaan. Perästä ei kuulu.

Walesin tiikerit Don ja Keith tulivat hätpikaa käymään ja ajoivat Alhaurinista taksilla meidän lähipubiin, Ginger Pigiin. Oli kuuma ja hikinen KarlÅke-ilta. Meitä oli taas sama ryhmä koolla, kuin oli Bar de Lunassa. Nyt oli tilaa istua. Mia lauloi monta biisiä. Ei ollut kameraa mukana. Olisin osannut nyt tarkastaa oikeat asetuksen videokuvauksen varalle. Puhelimella jotain kuvailin. Puhelin on puhelin ja kamera on kamera, että se siitä. Ilta oli oikein hauska. Walesin pojat ovat oikein hauskoja seuramiehiä, naurettavia.

Tuubista tuli ilmoitus, että tuo video jossa Mia laulaa ei näy Kiinassa ja se loukkaa tekijänoikeuksia. Ei kai sais näyttää videoo, mutta karaåkena saa laulaa. Karaåke-vetäjällä on ne oikeudet, jos on maksut makseltu. Saattaa tosin olla, ettäeivät edes näy tässä. En saanut toimimaan esikatselussa.

Granadassa

Tuli käytyä.
Puolalainen Vicky-täti tuli käymään ja lämmittelemään luitaan Espanjan auringon alle. Nyt tosiaan paistaa hyvin ja luvassa lisää aurinkoisia päiviä. Vicky meinas, että pitää käydä Alhambrassa nyt heti. Sinnehän ei saa lippuja ihan noin vaan. Paras tapa mennä ilman ajanvarausta, on ostaa pakettimatka kyyteineen matkatoimistosta. Voit saada jopa suomalaisen oppaan, jos varaat Fuengirolasta. Siis, käytiin Granadassa, muttei Alhambrassa.
Paras juttu oli tämä kumipyöräjunakierros ympäri kaupunkia. Siinä näki kaikenlaista ja oppi hahmottaan kylän rakenteen. Hämärin homma sen kaupungin keskustassa on busseille ja takseille varattu katu, jonne tom-tom ohjaa surutta. Kadut on rakennettu aikaan: aasi on kulkuneuvo. Yksisuuntaisia ovat tietysti ja Tomppa aivan sekaisin, kun ei näe satelliitteja korkeiden talojen välissä. Puhelin avuksi ota ja anna matkan jatkua. Uskomatonta, mutta Hyundai i40 on iso auto. Mielestäni Cadillac 1959 on iso auto tai Scania, mutta tässäkin Victoria-parkkitalossa meidän vaunu oli tosi kankea käänneltävä olemattoman pieneen ruutuun suorakulman taakse. Onneksi siinä on ne piipittimet.
Ihan hölmö turisti ei ota kameraa mukaan Granadaan.

Vihreä viiva on se, mitä pitkin possujuna kulkee.