Kuinkas kävikään

Meidän mummi on peto järkkään juhlia, pro. Minä, veljenne, vakavanha, vajavainen vakavikko, ei osaa juhlaa järjestää, mutta kylläkin pilata tunnelman mauttomuuksilla. Välillä innostuu aivan liikaa, välillä ei innostu, ei. Olin muinoin sanonut mummille, että kun on tämä nelikymmenvuotishääpäivä, niin on sellaiset juhlat jotta muistetaan. Sanoista piti edetä tekoihin. Ei edennyt. Luotin tuuriin.
Sattui tällainen onnenkantamoinen kohdalle:
Mummi oli Willyn kanssa sopinut, että tavataan perjantaisin joko Gallardolla tai tässä meidän uuden kodin liki Ginger Pigissä. Perjantaina 11.1. tavattiin siis Ginger Pigissä. Tuleva hääpäivä 13.1. tuli puheeksi. Se on briteille rubi wedding. Kuolemaa pelkäämättömät mummi ja Willy oli ulkona nortilla ja minä juttelin Linan kanssa pitkän avioliiton karikoista ja auvoista.
Lina aivan potkimatta yltyi ehdottamaan, että järkätään mummille yllärihipat hänen luonaan. Veljenne pomppasi pystyyn ja kätteli Linaa. Asia oli siis niinmuodoin sovittu. Annoin vielä Linalle vapaat kädet toteutuksen suhteen. Olin selvinnyt veitsi-kurkulla-tilanteesta vahingoittumattomana. Kävipä tuuri. Mikä onni.
Just luin Paasilinnan Onnellinen mies -veijaritarinan. Luen sen ~kerran vuodessa. Suosittelen. Onni tuntuu tarttuvan lukijaan. Kohta katson sen tv-elokuvan.
Vaikea vaihe oli pitää salaisuus. Tapana on kertoa mummille ihan kaikki. Nyt piti oikein valehdella. Tai ei tarvinnut. En vain kertonut kaikkea ja jätin vastaamatta vedoten huonoon kuuloon. Lina soittikin veljellenne muutaman kerran. Kyseli aikataulusta ja menusta. Mummi vähän ihmetteli, kun tuo yleensä soittaa hänelle. Puutarhahommia, sanoin. Ja aivan oikein, juhlat oli ulkona puutarhassa. Sitten sunnuntaina Linalle katsomaan niitä puutarhahommia. Mummi oli tukka märkänä suihkun jäljiltä ja asusteet poikkeuksellisen rennot. Sopivat puutarhahommiin.
Kerrassaan yllättävää oli, etta mummille ojennetaan kukkapuska ja sihijuomaa kilistellään siinä ystävien kanssa ynnä vielä lahjuksia. Ei kaiveta pelakuuta penkkaan. Mummi liikuttui kyyneliin ja veljenne myös.
Menuu oli maittava: kaikenlaista pientä sihijuoman kera, alkukeitto juureksista, Casseroulle, peruna-porkkanamuusi, vihanneksia, sitruuna-suklaa-juustokakku ja kiwi-suklaaleivoksia.
Juttuja kerrottiin, naurettiin ja nautittiin ruoasta, juomasta sekä auringonpaisteesta. Kivat oli juhlat. Mummi muistaa ikänsä. Niinhän minä lupasin! Ennen mies talonsa myö, kuin sanansa syö.
Kiitos Lina, pelastajani.

Lina napsi pari kuvaa.

Tässä toinen.