Retro Malaga 2019

Vuodet vaihtuvat ja näyttely paranee.
Lupasin hakea Williamin puoli kymmeneltä mukaan Malagan Retro auto- ja moottoripyöränäyttelyyn. Pidin sanani pienellä toleranssilla. Kiihdytimme päin nousevaa aurinkoa. Oikein mukavaa täällä Espanjan auringon alla on, paitsi itse aurinko, myös se, että kansankokoontumiseen liput ovat edullisia: nyt 8€. Jonoa ei ollut anivarhain kassaluukulla. Lähtiessämme, klo 14,  jono luikerteli parkkipaikalle asti ollen yli sata metriä. Aikainen lintu sai madon ja William kalan, koska englantia puhuu.
Voin suositella. Näyttely kiertää suurimmissa Espanjan kaupungeissa. Vaihtelee kaiketi paikkakunnittain. Vuoden päästä taas Malagassa.

Kuusvitonen lienee, rättikatto Galaxie. Väri on ruma. Aloittelin
kertomusta kahdesta Galaxiesta, tosin valmistusvuosi on -62.
Siksi pitää kuvata.

Parasta Ferrarissa: pinnapyörät, ilma-aukot lokarissa ja
Pininfarinan logo. 

Ikivanhassa Tekniikan Maailmassa oli kuva Birminghamin
moottoripyöränäyttelystä ja kuvassa Egli Vincent. Se jäi
mieleen!

Tubessa oli videonpätkä, jossa ukko vingutti tällaista
Benelli Seitä pihassa. Ääni oli komea.

Yks' pytty on ihan tarpeeksi, kun on kysymys Ducatista.
On kaunis.

Lähtökohta vois olla vaikka tämä. Oli tosin melko
kallis: 1700€.

Harvinaisen komea hiekkakirppu.

Yksi helmistä: kuppilakilpuri Norton.

Cadillac -54. Cisse Häkkinen -malli. Kirjanalussa on
tarinanpätkä myös viisneljä Cadillacista.

Espanjan Dodge. William sanoi, ettei vauhdissa pärjänny
mikään toinen. Rahtarin parempaa tietoa.

Generaattori, joka tuotti sähköä
jarrutuksessa. William taisi sanoa
genbrake?

Mersu mallia Adenauer.
Hintapyynti 165.000€

Willy etsi harrikkansa kaasariin korkkia, malli SU.

Lähes kaunis: Bultaco 250.

Farmari Mini. 

Goldwingistä rakennettu kilpuri. Vihjeeksi Kassulle!?

Kuinkas kävikään

Meidän mummi on peto järkkään juhlia, pro. Minä, veljenne, vakavanha, vajavainen vakavikko, ei osaa juhlaa järjestää, mutta kylläkin pilata tunnelman mauttomuuksilla. Välillä innostuu aivan liikaa, välillä ei innostu, ei. Olin muinoin sanonut mummille, että kun on tämä nelikymmenvuotishääpäivä, niin on sellaiset juhlat jotta muistetaan. Sanoista piti edetä tekoihin. Ei edennyt. Luotin tuuriin.
Sattui tällainen onnenkantamoinen kohdalle:
Mummi oli Willyn kanssa sopinut, että tavataan perjantaisin joko Gallardolla tai tässä meidän uuden kodin liki Ginger Pigissä. Perjantaina 11.1. tavattiin siis Ginger Pigissä. Tuleva hääpäivä 13.1. tuli puheeksi. Se on briteille rubi wedding. Kuolemaa pelkäämättömät mummi ja Willy oli ulkona nortilla ja minä juttelin Linan kanssa pitkän avioliiton karikoista ja auvoista.
Lina aivan potkimatta yltyi ehdottamaan, että järkätään mummille yllärihipat hänen luonaan. Veljenne pomppasi pystyyn ja kätteli Linaa. Asia oli siis niinmuodoin sovittu. Annoin vielä Linalle vapaat kädet toteutuksen suhteen. Olin selvinnyt veitsi-kurkulla-tilanteesta vahingoittumattomana. Kävipä tuuri. Mikä onni.
Just luin Paasilinnan Onnellinen mies -veijaritarinan. Luen sen ~kerran vuodessa. Suosittelen. Onni tuntuu tarttuvan lukijaan. Kohta katson sen tv-elokuvan.
Vaikea vaihe oli pitää salaisuus. Tapana on kertoa mummille ihan kaikki. Nyt piti oikein valehdella. Tai ei tarvinnut. En vain kertonut kaikkea ja jätin vastaamatta vedoten huonoon kuuloon. Lina soittikin veljellenne muutaman kerran. Kyseli aikataulusta ja menusta. Mummi vähän ihmetteli, kun tuo yleensä soittaa hänelle. Puutarhahommia, sanoin. Ja aivan oikein, juhlat oli ulkona puutarhassa. Sitten sunnuntaina Linalle katsomaan niitä puutarhahommia. Mummi oli tukka märkänä suihkun jäljiltä ja asusteet poikkeuksellisen rennot. Sopivat puutarhahommiin.
Kerrassaan yllättävää oli, etta mummille ojennetaan kukkapuska ja sihijuomaa kilistellään siinä ystävien kanssa ynnä vielä lahjuksia. Ei kaiveta pelakuuta penkkaan. Mummi liikuttui kyyneliin ja veljenne myös.
Menuu oli maittava: kaikenlaista pientä sihijuoman kera, alkukeitto juureksista, Casseroulle, peruna-porkkanamuusi, vihanneksia, sitruuna-suklaa-juustokakku ja kiwi-suklaaleivoksia.
Juttuja kerrottiin, naurettiin ja nautittiin ruoasta, juomasta sekä auringonpaisteesta. Kivat oli juhlat. Mummi muistaa ikänsä. Niinhän minä lupasin! Ennen mies talonsa myö, kuin sanansa syö.
Kiitos Lina, pelastajani.

Lina napsi pari kuvaa.

Tässä toinen.

Espanjalaista terveydenhuoltoa vol.2

Jossain mainitsin, että suuressa julkista terveydenhuoltoa ronkkivassa tutkimuksessa Espanja oli Euroopan paras ja kolmas maailmassa. Kas, minähän siitä aloin heti potemaan lievää hengenahdistusta. Kohta vei matka terveyskeskukseen. Olen oikeutettu espanjalaiseen julkiseen terveydenhoitoon ja on muutoin mummikin, kun asiat selvitettiin hartaudella.
Verikoe ja pisunäyte lähti kohti laboratoriota sekä EKG-tuloste kirjekuoreen.
Eilen oli sitten tapaaminen henkilökohtaisen Salvadora-neitolääkärini kanssa. Ylen hymyilevä on Salvadora, hyväntuulinen. Hän puhuu sujuvasti espanjaa. Veljellänne oli mummi tulkkina mukana. Salvadora puhuu myös kuusi sanaa englantia, joista veljenne ymmärtää kolme. Salvadora näpytteli tietokonetta. Tiedostoissa lymyili verikokeen tulokset. Salvadora piti meitä jännityksessä tovin.
Kysyi siinä ohessa: eihän ahdista enää kovasti.
Veljenne vastasi, ettei enää todellakaan kovin paljoa.
Sitten hän loihe lausumaan, että veriarvot ovat erinomaiset.
Ei maininnut iästä mitään, siis, että tuollaiselle muinaisjäänteelle erinomaiset. Salvadora on myös kohtelias.
Kusinäytettä ei mainittu käynnin aikana. Salvadora on myös hienotunteinen. Enkä minä sitä niinollen kaivannutkaan. Jos ei mainita, asia on kunnossa.
Sitten vilkaistiin sydänfilmiä, EKG. Salvadora käänteli ja väänteli pitkää, wc-paperinoloista tulostetta. Kolme oli käyrää päälletysten. Ensiotosta tutkaili ja sitten minulle osoitti kohtaa, jossa kahdessa ylemmässä on reilu piikki ylös ja kolmannessa pieni äkämä alas samalla kohtaa.
-Tuo saattaa olla jokin vika tai sitten ei. En osaa tulkita. Minä kirjoitan sinulle (kultaseni) lähetteen heart doctorille, liversi Salvadora. Se on sellainen poppamies, että kohta tokenee ukko.
Mummi sanoi, että sanaa gardiologi voi käyttää, kyllä Nieminen sen ymmärtää. Ymmärtää kyllä, mutta liittää sanan gardio mielessään ylenaikaa käsitteeseen subbilo eikä niinkään sydämeen. Heard doctor on parempi.
Helposti kateus valtaa alaa, kun ystävä, tahi muutoin tuttu, näkee verikokeen tulosteen, jossa on niinkin oivat arvot mainitakseni vaikka kolesterolin. Kaikki rajoissa.
Sokuri kohdallaan.
Veri on väkevää ja kuljettaa hyvin hapen paikasta toiseen. Oli tosin tähdellä merkinnyt sellaisen pikkujutun: yks hemoglobina corpuscular media oli 32,9 pg, kun rajat oli 26,7-31,9. Huihai. Ja sitten neutrofilos 52,30 % oli alle 55-75%. Ne olivat ainot tähdet.
Helmikuussa menen poppamiehelle Malagaan. Oikein isoon sairaalaan. Avosydänleikkaus odottaessa, sanotaan mainoksessa. Ja Savolahden puhelinnumero viitteenä.

Jos olet sydäntohtori tai seminologi, niin kerro missä mennään?
Noi menee siis ylhäältä alas I-II-III, eks joo?

Kotihipat 2018-2019

Pidettiin kotihipat vuoden 2019 alun kunniaksi. Kansallisuuksista oli edustettuna Iso-Britania ja pieni, mutta sinnikäs Suomi. Vaikka maiden välillä jatkuu sotatila, ilmapiiri oli sees, sanoisin kohteliaan riemuisa. Englantihan julisti Suomelle sodan jatkosodan aikoihin eikä rauhansopimusta ole sittemmin allekirjoitettu. Laiha sopu oli taas mainettaan paree.
Mummi oli laittanut tavoilleen uskollisena mainiot ateriat laadullisesti ja ylenpalttiset määrällisesti. Ottaen huomioon, että William ja Gurney ovat, anteeksi vain, suuuursyömäreitä. Espanjalainen paella on varsinaista moskaa, mutta kun mummi tekee oman versionsa, se on herkullista. Hän itse sitä kutsuu fuusiopaellaksi. Kantava makumateria tulee kaukoidästä. Vain paistoastia viittaa Espanjaan. Alkuun oli tietenkin kylmiä paloja viljalti ja päälle käärmetortusta sovellettu leivonNainen.
Väki juhlataloon saapui kuuden maissa ja vuosi vaihtui totutusti kello kaksitoista keskiyöllä. Ohjelmaan kuului vapaata seurustelua ja valikoituja videoita olohuoneen puolella. Moottoripyörämatkailu kiinnosti eli näytin meidän matkoilta tehtyjä pätkiä, hiukan musiikkivideoita, raskasta joulua, Nightwishiä ja  Ismo Leikolaa.
Just ennen puoltayötä, viimeisen kahdentoista sekunnin aikana, heitetään viinirypäle kerrallaan suuhun joka sekunti tuomaan onnea tuleville kahdelletoista kuukaudelle. Että sillä tavalla täällä. Mitään onnea tuo semmonen?
Alkoholin kulutus tällaisissa neljäntoistahengen orgioissa on tyrmistyttävän maltillista. Punaviiniä ja olutta nauttivat vieraat ruoan kera ja Cavaa kello kakstoista. Gini-pullosta tein itselleni ginitonicin, vodkapottu sai pysyä korkkaamatta. Minne on kadonnut räyhämieli vai johtuuko vieraiden ikäjakaumasta tämä rauha. Kun nuorinkin on yli viiskymmentä, voidaan olettaa kaikkien olevan jo sekasin ilman kohtuutonta alkoholiannostakin. Ei maailma ole muuttunut vaan veljenne.
Väki liukeni yöhön pikkuhiljaa. Juha ja Sussa jäi meille maata. Krapulapäivänä tuli Pauli ja Tea juhlien rauniolle ja veivät loputkin mennessään Fuengirolaan.

Sinttu ja Minna viettivät lomaa Fuengirolassa ja pyhä tarkoitus oli tavata. Vaan niin kävi, että aina mentiin ristiin tai oli jokin muu este. Huomenna aamusella lähtevät pois pakkaseen. Viekää tuulahdus Espanjan lämpöä mukananne ja jakakaa ystäville ja tuttaville. Hyvää matkaa!

Ilta on jo hämärtynyt. Kohta saa lämmintä ruokaa.

Kylmää kamaa noudettavissa.

Terassi oli siivottu juhlakuntoon.

Itämaista paellaa mummin
hellin kätösin.

Willy lämmittelee kaminan
kupeessa.

Mummi ja Sussa ynnä tekokukkia.

Gurney on syönyt yhden
lautaellisen ja suunnittelee
seuraavaa.

Pauli ja Tea tulivat savuaville raunioille ja veivät
väkeä mennessään Fuengirolaan.