Terminaaliveljet

Sattui jokunen vuosi takasinpäin. Kaunismieleni ei keksinyt keinoa lintsata työmaalta. Työt ahisti! Veljenne yli yön mietti. Valo syttyi: pitää hakeutua kuntoutukseen. Mistä vaiva?
Molemmat polvet on leikattu! Just nyt tuntui, että ihan on vieläkin kova kipu ja tuska. Kun tuli puheeks. Niiltä sijoilta veljenne riensi Kaikkoselle, työterveysoperaattorille kanavanrantaan. Ettei vaan tuska häivy ja kuntoutus jää saamatta.
Vielä piti paperi täyttää ja tuskaa vakuutella. Siitä matka KeLaan. Pian oli kylpyläviikkoja kolme tulollaan. Mutta muistakaa! Pitää olla sairas historia vai sairaushistoria. Molempi parempi.
Kylpyläviikolla yksi, oli testi, että mikä on lähtökunto. Olin normaalia heikkokuntoisempi ja sisuunnuin siltä istumalta. Tämä ei käy laatuun!
Puolen vuoden päästä veljenne oli jo normaalikuntoinen. Takana oli useampi juostu ja kävelty kilometri. Mutta, että olla nyt normaali. Ei käy!
Vielä toinen puolivuotinen ja olin normaalia parempikuntoinen. Se käy jo laatuun. Kilometrejä oli kuljettu, mutta myös tulos kohdallaan. Hapenottokyky (ulkomuistista) 40 mmol/kg/min. Lähtötilanne oli ollut 28 millimooliaperkiloperminuutti. Siitä tuli leuhka olo.

Olen kertonut tuon saman stoorin ennenkin. Vaan Henry muistutti mainiosta liikuntaryhmästä: Koskenpojilla oli vanhuksille ja muille rapakuntoisille kankijumppa. Timo sen oli sairasmielessään kehitellyt. Kerran näin ukon paikalla nimikkojumpassaan. Joukko oli mainio ja vetäjät ansaitsevat kauniin kiitoksen vaivannäöstä. Viihdyin joukossa. Sykelukemia vertailtiin. Jaska voitti aina. Epäilen filunkipeliä:  viritetty mittari.
Itse mielessäni ja joskus ääneenkin, kutsuin ryhmää  terminaaliveljiksi. Lat. Terminus --> loppu, päättyminen. Loppuliukua olimme loiventamassa.
Tunnelma oli aina hikinen, mutta onnellinen. Kaikenlainen liikehtiminen piti ruumiin yksittäisiä osastoja vetreinä. Nyt, kun vaeltelen vuorilla, usein otan nojan sillankaiteeseen ja punnerran tai koivesta kiinni ja kanta perseeseen. Yritän työllistää jalkojen lisäksi muitakin alaosastoja. Opettivat ohjaajat venyttelyn merkityksen. Kun kovin ponnistaa, paikat ei tunnu seuraavana päivänä kipeiltä. Kiitos venyttelyn! Sellainen monipuolinen liikekannallepano kuin kankijumpassa, on terminaaliveljelle norjistavaa ja elämää ylläpitävää. Siinä odotellessa noutajaa? Kaikki meidäthän täältä kerran korjataan talteen (vel.§16.8).
Kun on noutohetkellä elämänsä kunnossa, lähtö on vireä. Nuoriso ihmettelee: nykköse jo läks! Eilen vielä veti lapajättiläiset Mergadonan markiisissa. Lapajättiläinen on C-osa ja Talterintaitto suorinvartaloinkerien. Laatikkoon sujahtaa kuin ankerias konsanaan, kun on venytellyt!