tiistai 26. syyskuuta 2017

On irti punakukko

Nyt ylös joka ukko! Palomiestoverilla oli tapana sanoa, kun käsky kävi. 
Veljenne on ollut myös palomies. Aamulehti: paloihminen. Siinä ohessa sai kuljetella kipeitä torvien soidessa ylvästä lauluaan Etelä-Pirkanmaan kaduilla kujilla. Paljon olis karmeita tarinoita, muttei voi julkasta. Joku voi tunnistaa itsensä. Ei kaikki kuollu, itse asiassa ei edes kovin moni.

Guaro'ssa oli irti punakukko. Helipotkuri toi neljä lastia vettä ja se oli siinä. Tuuli kävi meiltä sinne. Ei oltu edes vaaravyöhykkeellä. Matkaa kolmisen kilometriä palopaikalle. Täällä on melko kuivaa, mutta ens aamuyöks on luvassa sadetta fifty/sixty todennäköisyydellä.

Kotka kaukaa ja kuussatasella putkella ynnä rajattu ankarasti,
silti epätarkka

Ja sinä päivänä oli paimenia kedolla vartioimassa lampahiaan

perjantai 22. syyskuuta 2017

Richard Shorty Jussel feuermacher

Henrylle veljenne kommentoi sen juttua Dalai Lamasta. En sitä lukenut edes loppuun, kun välähti, että tämä Lama on oikeastaan tutun tuttu. Shortu on poikennut sitä vilkasemassa ja neuvomassa.
Mikä Shorty?
No tuo otsikossa mainittu.
Viime vuosituhannella tultiin Euroopankiertueelta Puolan kautta Polferries'in Pomerania'lla. Se oli siihen aikaan halvin tie Eurooppaan ja pois. Finnjet maksoi yli tuplasti ja matka kesti liian vähän aikaa. Laivalla oli omansalainen tunnelma ja ripaus vanhanliiton pesuaineiden hajua. Puolassa haisi vielä kivihiili ja betoniteitä, joissa laatat hammastivat viisi senttiä, oli jäljellä. Oi niitä aikoja. Varemp ol paremp, sano eestinukko. Nyt menee tunteiluksi...
Perhe makasi hytissä merisairaina. Paatti oli pieni ja keikkui vimmatusti Itä-Meren aalloilla. Veljenne istui baarissa ohranjyvä silmässä. Tiski oli muodoltaan hevosenkenkä ja vastapäätä istui pariskunta: pitkä ja pätkä. Keskustelivat ja pätkä huikkasi veljellenne ja näytti kelloa, siis kahta kelloa, seinällä. Puhui saksaa ja vaihtoi lennosta englannille, kun näki veljenne epäuskoisen ilmeen.
Se meni niin: olin luullut, että se pitkä on mies. Ei se ollut, vaan oli Ulli, täti. Se pätkä oli Richard eli Shorty ja samalla mies.Tahtoivat tietää miksi oli kaksi kelloa ja eri ajassa. Minä kerroin että se toinen on CET ja toinen sovjet finlandin itäeuroopan aikaa. Siitä juttu jatkui.
Pariskunta oli menossa Nunnalahdelle hakemaan kaksi levyä vuolukiveä. Shorty oli luvannut tehdä Ullille puuhellan köökkiin. Vuolukivi on oiva materiaali: lämpenee nopeasti ja luovuttaa lämpöä hissukseen. Veljenne oppi.
Perhe toipui ja kutsuttiin porukalla Jusselit meille yöksi kun ajavat ohi pohjoiseen. Ja tulihan ne. Olivat käyneet katsomassa Temppeliaukion kirkon. Shorty oli kiinnostunut arkkitehtuurista. Piti käydä myös katsomassa Kerimäen puukirkko, josta tuli kaks ja puol kertaa suurempi kuin arkkitehti meinas. Britti arkkitehti ja suomalainen rakennusporukka meinaan, että 1 tuuma on 2,5 senttiä. Britti oli ajatellut suomalaisia rakentajia ja piirtänyt sen sentteinä ja suomalaiset tikkunikkarit luuli, että toihan on tuumia. Tämmösiä kerto Shorty ja minä ihmettelin Suomen historian eriskummalisia käänteitä, joista en tiennyt mitään.
Jusseleitten auto oli Datsun 120 F. Takalasit ummessa, kun oli olevinaan pakettiauto. Kantavuus vajaa 300 kiloo. Sillä ne meinas viedä ne kivet Itävaltaan ja Norjan kautta. Veivätkin!
Siihen aikaan kirjoiteltiin kirjeitä. Richard pani, että kivet varasivat koko päivän lämpöä auringosta ja illalla he panivat maate niiden päälle. Yö oli kylmä elokuussa Norjassa, mutta kivet pitivät lämmön mainiosti aamuun.
Shorty oli nähnyt maailmaa: asunut Titikaka-järvellä Etelä-Ameriikassa inkkareiden kanssa kelluvilla saarilla, joita rakenneltiin kaislasta tarpeen mukaan. Kolme vuotta meni sillä reissulla, sano Shorty. Häät jäi pitämättä silloin Ullin kanssa, kun seikkailut kutsuivat. Islannissa oli myös asunut. Ja tietenkin Intiassa missä juurikin oli tämän Lama'n tavannut. Sihteeriltä oli pitänyt oikein aika varata ja vakuutella tapaamisen tärkeyttä. Mutta onnistui.
Kolme kertaa on veljenne poikennut Gross Gerungsin, Klein Wetzles kylässä Shortya tapaamassa. Yksin, Jeren kanssa ja Tarjan kanssa. Yksin kun olin en muistanut tietä ja pysähdyin edellisessä kylässä tietä kysymässä. Maalaisukkoja oli baaritiskin äärellä ja molkottivat itävallansaksaa, ei sitä voi ymmärtää! Baarimikko ymmärsi, kun kyselin tietä Shortyn kylään ja tunsi koko lauma Shortyn. Kun sanoin, että olen Suomesta, heti äityivät kyselemään: mitä Matti Nykäselle kuuluu? Vakkuutelin, että hyvin sillä menee siellä Kylmäkoskella.
Kyselin Shortyn projekteista. Aina oli joku projekti meneillään. Sanoi yrittävänsä irtautua ruumiistaan. Niin aina. Onko onnistunut? Kyllä, kerran, sano Shorty. myöhemmin selvis, että se oli käyttänyt doupingia ja polttanu piipullisen marokkolaista siihen alle. Ei ole erkaneminen omasta ruumiista välttämättä helppoa. Kokeilepa ite. Leikkaussaleissa on korkean instrumenttikaapin päälle jonniinjoutava esine. Kun sitten kerrot nukutusainehuurussa erkaantuneesi varrestasi ja katsoneesi leikkausoperaatiota katonrajasta, niin hoitsu kysyy, että kun siellä ylähällä killuit nin kerro mikä kapine oli kaapin päällä? Kerro, sas ny vaan!
Katselin Googelista mitä Shortylle nykyään kuuluu. "feuermacher Richard Jussel".
Kaikenlaista. Oma firma ja kaikki. Vilkase sinäkin, tutustu mieheen, aikas poika vaan on Shorty! Muurari vimosenpäälle. Ja maailmanmies.

Makro

Vuosia sitten haaveilin järjestelmäkameraan makro-objektiivia. Siis laadukasta kokoelma linssejä, jolla saa kuvan ihan läheltä. 4/3-järjestelmään sellainen maksoi yli viisisataa € eikä käytettyjä ollut tyrkyllä.
Laadukkaita pokkareita, joissa oli tällainen makro-objektiivi, oli tarjolla edullisemmin. Kyttäsin sellaista poistumassa olevaa mallia, joita myytiin tarjouksella pois uuden mallin tieltä. Kohta jo tärppäsi: Panasonic LX-7.
Objektiivi on laadukas 1.4F valovoimainen kolminkertaisella zoomilla. Kenno on pokkariin suuri 1/1.7 tuumaa. Kameralla voi kuvata raw-kuvia. Video on HD-laatua. Härveli maksoi 140€ aikoinaan ja on palvellut hyvin...kunnes videosta katosi ääni. Hiukan kuuluu taustalla suttuista älämölöä. Ei tällä kameralla enää videoida, mutta muita kameroita on sitä varten.

KeVaa tuli kehuttua, mutta tökkii se sielläkin. Tilasin sellaisen todistuksen, että eläkkeeni maksetaan Espanjaan Sabadell'in tilille. Ei ihan sellaista saa, mutta sellaisen saa, että KeVa maksaa eläkkeeni ja summa näkyy siinä. Vieläpä luvassa oli espanjankielinen documentti. Sitten se tuli KeVan sinne henk.koht. -osastolle, jonne pääsee pankkitunnuksilla. Tuli valkoinen, sanaton dokumentti. Soitin siitä laitokseen ja sain ystävällisen palvelun ja uuden valkoisen dokumentin. Lähetin kuvakaappauksen tulleesta lakanasta. Soitin vielä ja kolmas tuli sähköpostiin ja siinä seisoi espanjaksi mitä oli luvattu. Näin se toimii.
Tiliotteesta näkyy, että veljenne on saanut palkkaa KeVa nimiseltä puulaakilta (englanniksi) ja summa on eri kuin siinä todistuksessa, koska se on netto. KeVan todistuksessa on brutto. Näillä mennään taas tapaamaan herra byrokratiaa pollariasemalle ilmeiseti tiistaina. 

Venäläisessä kulkuneuvossa on kamera kojetaulun päällä. Vakuutusyhtiöt siellä takapajulassa ovat olleet edistyksellisiä. On muutakin kuin sana sanaa vastaan. On liikkuvaa kuvaa.
Huikea määrä tosielämän tilanteita tallentuu digitaaliseen muistiin. Tuubi pursuaa itämaista autoilun hurmaa! Suomesta itään asuu huimapäinen kansa...



Ohdake

Onko siellä kotiloita?

Mikälie heinä

Oliivi on kypsymässä. 
Vihreä oliivi


sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Terminaaliveljet

Sattui jokunen vuosi takasinpäin. Kaunismieleni ei keksinyt keinoa lintsata työmaalta. Työt ahisti! Veljenne yli yön mietti. Valo syttyi: pitää hakeutua kuntoutukseen. Mistä vaiva?
Molemmat polvet on leikattu! Just nyt tuntui, että ihan on vieläkin kova kipu ja tuska. Kun tuli puheeks. Niiltä sijoilta veljenne riensi Kaikkoselle, työterveysoperaattorille kanavanrantaan. Ettei vaan tuska häivy ja kuntoutus jää saamatta.
Vielä piti paperi täyttää ja tuskaa vakuutella. Siitä matka KeLaan. Pian oli kylpyläviikkoja kolme tulollaan. Mutta muistakaa! Pitää olla sairas historia vai sairaushistoria. Molempi parempi.
Kylpyläviikolla yksi, oli testi, että mikä on lähtökunto. Olin normaalia heikkokuntoisempi ja sisuunnuin siltä istumalta. Tämä ei käy laatuun!
Puolen vuoden päästä veljenne oli jo normaalikuntoinen. Takana oli useampi juostu ja kävelty kilometri. Mutta, että olla nyt normaali. Ei käy!
Vielä toinen puolivuotinen ja olin normaalia parempikuntoinen. Se käy jo laatuun. Kilometrejä oli kuljettu, mutta myös tulos kohdallaan. Hapenottokyky (ulkomuistista) 40 mmol/kg/min. Lähtötilanne oli ollut 28 millimooliaperkiloperminuutti. Siitä tuli leuhka olo.

Olen kertonut tuon saman stoorin ennenkin. Vaan Henry muistutti mainiosta liikuntaryhmästä: Koskenpojilla oli vanhuksille ja muille rapakuntoisille kankijumppa. Timo sen oli sairasmielessään kehitellyt. Kerran näin ukon paikalla nimikkojumpassaan. Joukko oli mainio ja vetäjät ansaitsevat kauniin kiitoksen vaivannäöstä. Viihdyin joukossa. Sykelukemia vertailtiin. Jaska voitti aina. Epäilen filunkipeliä:  viritetty mittari.
Itse mielessäni ja joskus ääneenkin, kutsuin ryhmää  terminaaliveljiksi. Lat. Terminus --> loppu, päättyminen. Loppuliukua olimme loiventamassa.
Tunnelma oli aina hikinen, mutta onnellinen. Kaikenlainen liikehtiminen piti ruumiin yksittäisiä osastoja vetreinä. Nyt, kun vaeltelen vuorilla, usein otan nojan sillankaiteeseen ja punnerran tai koivesta kiinni ja kanta perseeseen. Yritän työllistää jalkojen lisäksi muitakin alaosastoja. Opettivat ohjaajat venyttelyn merkityksen. Kun kovin ponnistaa, paikat ei tunnu seuraavana päivänä kipeiltä. Kiitos venyttelyn! Sellainen monipuolinen liikekannallepano kuin kankijumpassa, on terminaaliveljelle norjistavaa ja elämää ylläpitävää. Siinä odotellessa noutajaa? Kaikki meidäthän täältä kerran korjataan talteen (vel.§16.8).
Kun on noutohetkellä elämänsä kunnossa, lähtö on vireä. Nuoriso ihmettelee: nykköse jo läks! Eilen vielä veti lapajättiläiset Mergadonan markiisissa. Lapajättiläinen on C-osa ja Talterintaitto suorinvartaloinkerien. Laatikkoon sujahtaa kuin ankerias konsanaan, kun on venytellyt!

torstai 14. syyskuuta 2017

Holistiikkaa

Totuttelin tuossa hetken naamarikirjan käyttöliittymään. Töksäytin sinne seinälle lyhyen kommentin alkoholipolitiikasta. Seinä oli minulle uusi käsite. Tyyli oli sellainen "perseet olkapäille ja vatsahuuhteluun"!
No ei vaiteskaan. Veljenne oli vahvasti asialinjalla ja tukeutui modernin tieteen faktoihin. Yli sataprosenttisen alkoholin tuottaminen, saati myyminen osuuskaupassa, on edesvastuutonta. Oletko samaa mieltä? Sata ja kymmenenprosenttisesta lonkusta tulee aivan käsittämättömän huima huppeli ja synkkä seurantavuorokausi. Ei sitä kestä kukkaan, saati naapurin Liisa.
Missä kulkee raja? Jos Espanjan hallitus sallii yli tuhatprosenttisen superpunkun myynnin Mercadonassa, kadut tulevat täyttymään äänekkäästi puhelevista, toisiaan suukottelevista (poskelle), hymyilevistä kansalaisista. Ei siis tapahdu mitään muutosta, vaan sama vanha meininki jatkuu.

Jos Sipilän puliukkoporukka korottaa keskihämeen osuuskaupassa myytävän kaljan prosentteja julmasti 0,6% suomalainen alkoholikäyttäytyminen saattaa jatkua ennallaan. Nythän nuoriso kännää vähemmän ja kierre saattaa jatkua. Voihan...en keksi mitä

Juon juuri sinikorkkista Monte Ducay'ta kristallilasista. Pullo maksaa 1,59€. Sippilän pitäisi lähteä rajoittamaan alkoholin käyttöä hintapoliittisin keinoin! Satavuotias Suomi nousuun! Vaikka selvinpäin

tiistai 12. syyskuuta 2017

KEVA yllätti kivasti

Keva lienee eläkevakuutusyhtiö. Lyhenne tuo mieleen keskivartalon. Tämä vuodatus liittyy siihen edelliseen juttuun residencia'sta.
Oletin, vastoin parempaa tietoa, että kun soitan keskivartaloon, saa olla jonossa ylen aikaa. Olin väärässä. Omalla puhelimella en päässyt ulos Espanjasta. Syy arvoitus. Otin mummin luurin, jossa on vielä Sonera-liittymä. Se yhdisti kotimaahansa sulavasti. Kolmannen hälytysäänen sammuttua kuului outoja: Keva vaihde. Olin hämmentynyt mutta pystyi selittämään asiani.
 Jasså, sanoi vaihde, käännän maksuihin. Sitten nauhoitus komensi antamaan arvion Kevan toimista, kun puhelu on muuten lopuillaan, och samma på Swenska. Vain kaksi hälytysääntä ja maksutäti vastasi.
Esittelin korrektisti itseni ja kerroin vaihtaneeni eilen tilinumeroa ja pankki on täällä Espanjassa. Olis tärkeää, että jo seuraava eläke tulis tänne 20.9.
Joo, ne maksut lähtee tänään, mutta minäpä tarkistan, hetki uno momento por favor
Kyllä ne sinne tulevat, tili näkyy vaihdetun
Kiitos vaan nin perkeleesti, siis hyvä

 Näin yllätti keskivartalo. Kun sen kehitysaluelaivaston (KELA) saatte vielä ruotuun, niin ehkä aurinko näyttäytyy myös pohjolan perukoilla tai Irma. Mono sanoi, että Irma ei ole katu-uskottava nimi hirmumyrskylle. Yhdyn edelliseen puhujaan. Tosin vain symboolisesti ja ehdotan nimeksi Irmeliä. On paljon rajumpi: 80m/s ja ylikin. Kollega, joka veljeänne pamautti käsilaukulla päähän kesken monistusrupeaman, oli Irmeli. Irmeli ei muista koko tapausta vaikka veljennehän se oli pökerryksissä ja ei kuuluis muistaa. No hard feelings Irmeli, voi olla ettei koko tapausta ollutkaan. Kun jotain juttua tarpeeksi kertoo, siihen uskoo itekin. Monia tarinoita tulee myös käänettyä minä-muotoon ilman omaa kokemusta. Saattoi olla että Irmeli pamautti vaikka Pertsaa, ehkä.

Käytiin sitten myös mummille vaihtamassa vakuutus omavastuuttomaan. Mutta aikaa palaa. Seuraavan kerran pollariasemalla 25.9. puoli kymmeneltä. Koettelee vaan ei hylkää ... en keksi mikä!

maanantai 11. syyskuuta 2017

Residencia

On se vaan niin hauskaa! Kun ei valmistaudu ihan just, niin se poikii. Maailman vanhin juttu on olla ärsyyntymättä, kun ärsytetään.
Oma hommansa on tämä NIE-numero. Heti perään pulpahtaa residencia.
NIE-numero avaa välttämättömiä ovia. Residencia avaa niitä lisää. Mamua kyllä viedään huimasti. Muttei vaan saa hermostua. Helpottaa se, ettei ole kiire ja aikaa on, kunnes pumppu lataa viimeisen laakinsa. Mutta sitten ei ole enää kiire sittenkään...lopullisesti. Kirjassani liikun lähellä näitä teemoja, mutta toisella laidalla. Kuolemattomuuden problematiikka on tiukkaa sekin.

Tänään käytiin hakemassa residenciaa nacional police -asemalla. Aika oli varattu ja paprut mukana kaikki mitä vaaditaan. Mutta ei, eihän se niin mene!
Sen verta taustaa, että veljenne on saatava residencia, mummin ei ole niin väliä. Mummilla on yksityinen sairausvakuutus.
Olen kertonut ennenkin. Suomen Kela (kehitysapulaitos) lähetti minulle reilun kymmenen kuukauden odottelun jälkeen S1-paprun, jolla kampean itseni espanjalaisen terveydenhuollon huomaan. Kukaan ei ollut veljellenne selvittänyt, että pitää olla residencia jotta voi marssia S1'n kanssa sossuun. Menin sinne NIE-numeron kera ja lähdin pois häntä koipien välissä. Siis residenciaa hakemaan. Se muuten on sellainen kortti, joka oikeuttaa asumaan Espanjassa pysyvästi. Tuli sekin nyt sanottua. Sitä haetaan sieltä pollariasemalta, kun ensin on haettu aika. Mukaan veljenne tarvitsee sen S1-paprun, joka todistaa, että Suomi maksaa Espanjalle pari sataa kuussa veljenne hengenpitimiksi. Kopio passista, todistus espanjalaisen pankkitilin saldosta ja näky siitä, että eläke maksetaan tänne Espanjaan. Pitää siis näkyä siitä pankin paperista. Miten, kysyy epätietoinen. Veljellänne homma tyssäs siihen, ettei pankin todistuksesta selviä, että eläke maksetaan tänne. Totuus on ettei sitä tähän päivään mennessä ole maksettukaan. Kävin Kevan (keskivartalo) sivuilla pankkitunnuksilla kääntämässä sen Sabadell'in tilille. Seuraava eläkemaksupäivä on 20.9.. Kääntyykö siksi? Lähetin viestin keskivartalolle ja sieltä automaatti vastasi, että keskimäärin kahdentoista vuorokauden kuluttua viitsimme vastata. Siihen mennessä se selviää kyllä muutenkin, kiitti. Pitää yrittää soittaa huomenissa ja kuunnella jonotusääntä. Pimpelipom. Muutoin homma siirtyy lokakuun lopulle.
Oikein mukavaa on, että kehitysapulaitos muistaa sulkea sinun kansainvälisen, sinisen, kela-korttisi kyllä just heti kun olet tehnyt muuttoilmoituksen. Veljenne on ollut tämän kymmenen kuukautta ilman mitään terveysvakuutusta ja on vieläkin. Pikaista paranemista. Sininen kortti saisi olla voimassa siihen asti kunnes muuttomaassa on asiat kunnossa. Varsinkin kun tämä koko homma on ollut kehitysapulaitoksen saamattomuudesta riippuvaista. Veljestänne ei riipu kuin munat. S1-paprun voimaanastuminen on merkitty 1.6. ja allekirjoitus 30.6. ja paperi tuli elokuun alussa.
Pääni jo kolhin ollessani lainsuojaton. Terkkariin maksoin viiskymppiä ja sairaalassa ne pyöritteli päätään kun kortti oli viraton. Sieltä voi tulla lasku. Kolme tuntia plastiikkakirurgiaa ja vielä aika pienet tissit! Olisko isommat paljon kalliimmat? Terveydenhuolto on Espanjassa ilmaista ja lääkkeet. Että revi siitä.

Mummikaan ei saanut residenciaa, kun hänen yksityisessä sairausvakuutustodistuksessaan ei ollut ilmaistu omavastuuta onko/ei ole? Omavastuuta ei saa olla. Mummilla tosin oli 4€/kerta. Ei siis ois mennyt läpikään. Käytiin vaihtamassa omavastuutomaan.

Tämmöstä täällä, entäs siellä! Täällä ei sada...

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Luna Mora Guaro

Espanjalaiset jaksaa heilua. Vietiin eilen vieraita Marbellan kautta Fuengirolaan illalla ja oli tiedossa, että meillä päin on juhlat: Luna Mora Guaro. Tanan kynttiläillallinen. Aiemmin laitto kunnanukot isoo parkkipaikkaa kuntoon tien oheen kun ajetaan Coin'ista meillepäin. Mutta emme tienneet, että koko Andalusia on tulossa. Kyltit ohjas liikennevirtaa Coin'in kautta. Tiet oli tukossa kymmenen kilsaa ennen Guaroa ja jono eteni autonmitan kerrallaan verkkaisesti. Päätimme ajaa Mondan kautta pikkutietä kotiin. Liikenne puuroutui samoin jo paljon ennen Guaroa ja liike loppui kokonaan. Tein pienessä risteyksessä uukkarin pohja ramppeja raapien ja kurvattiin takaisin kohti Coini'a. Coin'in ohi päästiin noin puolen tunnin jonotuksella.
Meille pääsee 366'tta vastakkaisesta suunnasta eli Alozaina'sta. Sinne piti ensin ajaa noin neljäkymmentä kilsaa ja siitä vielä kotiin yks viistoista. Aikaa kuppaantu kolmisen tuntia ja kotona oltiin puoli kaksitoista.
Ens vuonna kävelen näihin bileisiin mäen yli: Meiltä kolme kilsaa, joista reilut kaks jyrkkää ylämäkee. Kyllä perillä virvokkeet maistuvat!
Ei ollut aavistustakaan juhlien mittasuhteista, mutta nyt on. Parin tuhannen asukkaan kylään tungetaan puoli Andalusiaa nin on se vaan ahdasta. Ja tiet on alkujaan tehty aaseille
Videon kaappasin tubesta. Niitä on siellä lisää...

perjantai 8. syyskuuta 2017

Oli sadepäivä


Sade yllätti Guarossa ja ukkonen. Pitkään piisas kuivaa, jopa kolme kuukautta. Paikallisilta kun kyselee, sanovat kesän olleen poikkeuksellisen kuuma. Se on selviö, koska talvi oli poikkeuksellisen kylmä. Vuoden keskilämpötila vaihtelee niukasti.
Torox'in kylässä poikettiin. Voin suositella. Ikuisuusongelma on auton parkkeeraaminen. Taskuperuutin melko pieneen rakoon, kyllä pelotti. Kaunis kaupunki syvänteen äärellä. Heti takana on parin kilsan huippu. En suosittele autoilemaan keskustaan. Muureja ja seiniä on koristeltu maalauksilla. Google eartht'ista tutkittaessa näyttää lattealta, mutta on muuta.
Uupunut juhlija
Yukka-palmu kukkii
Seinätaidetta Torox'in kylässä.
Riippumatto sopii päiväuniin. Veljenne on nukkunut yönkin.
Kantabaariimme voi saapua näinkin tyylikkäästi.
Vasemmanpuoleinen hevosvoima näyttää oikeanpuoleista
väkevämmältä. Vai ovatko nämä kilowatteja?