torstai 27. kesäkuuta 2019

Tapauksia

Venta Abuelo on tuore rafla meiltä muutama kilsa Alozainaan päin. Silloin kun Suomessa oli juhannusaatto, olimme Abuelossa -lienee isoisä- teemaillallisilla. Teema: Tropical. Ilma oli varsin trooppinen. Hawaiji-paita oli meillä herroilla päällä, paitsi Williamilla, joka on prätkäjätkä aina. Reggaeta oli luvassa elävänä. Paikalla oli nainen ja koneet. Pari biisiä oli oikein jamaikalais kansallisia, muutoin sekalaista. Nainen selviytyi urakasta: pyydettiin usein takaisin lauteille.
Stephen oli rakentanut julmetun grillin omin pikku kätösin ja paahtoi meille kanaa ja sikaa. Olivat mehukkaita. Aika riensi siivillä ja vatsa täyttyi.
Espanjassa on juhannus oikealla paikallaan, San Juan nimeltään. Aatto kakskymmenesneljäs.
Veljellänne on joulutähtipaita.
Piti veljenne oleman nöyrä tuossa seurassa?

Mummin sukulaisplikkoja poikkes liuta. Meillä nokittiin kompostia yhtenä iltana ja naurettiin. Hauskoja mimmejä kaikki tyyni. Marjalla oli synttärit yks päivä ja mummi varas meille pöydän Fuengirolan Caballo Verdestä -vihreä hevonen. Liikenneympyrästä, jossa on neljä hapettunutta hevonpäätä, ylös, poispäin rannasta. Olivat laittaneet koristeet ja oikeasti varmistaneet synttäritunnelman. Kiitos Kaisulle ja Makelle. Syötiin ja taas naurettiin. Ruoka maistui.

Ukot naapurista komensivat grilli partyyn. Oli mentävä. Iltaa istuimme lokoisasti uudella lasiverannalla. Paikalla oli poikien tuttavia Englannista. Oikein mukavaa väkeä. Steven oli grillimestari ansiokkaasti. Uusia makuja oli tarjolla. Soitto soi taustalla maltillisella volyymillä. Biisit oli sellaista englanninhumppaa, että nää osas sanat ulkoo jokaiseen. Minä nappasin padin pöydältä ja laitoin Nightwishiä ja Stevens Seagulia. Ei kelvannu, riistivät humppakoneen veljeltänne ja meno taantui jälleen.
Seuranpitoa naapurissa. Kaikilla tekoäly kädessä.


Lauantaina mennään musiikki-iltamiin Alozainaan. Lina on hommannu lipatsut. Menemme saksalais-brittiläisessä seurassa. Toivottavasti eivät muistele kovin vanhoja, ettei äidy riitaisaksi. Suomi on puolueeton.
Riitaisalla nelkytluvulla Englanti julisti sodan Suomelle. Rauhansopimusta ei ole sittemmin tehty. Apuun rientäneet saksalaiset ajettiin tylysti jäämereen!

sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Kansanjuhlia ja juhlia

Paikka pitää Rock the Coast -kansanjuhla on komea. Meri taustalla ja Afrikka.
Kuvaajan selän takana on Sohailin linna, jossa oli kolmas lava tuntemattomille
suuruuksille. Veljellänne on stereo-olut ja se älyranneke. 

Sohailin linnan kupeeseen on rakennettu kaksi orkesterilavaa ja rinteeseen katsomo. Katsomon edessä on tasanko lähestyä orkestereita. Pääsee katsomaan vanhojen äijien ryppysiä naamoja liki. Sitähän se rock on: vanhusten kapinaa.
Mutta olivat siellä nämä siloiset Tarjat: meidän ja Turusen.
Perjantaina mentiin paikalle niihin aikoihin, että nähtiin vielä tämä Turunen. Ohjelmistonsa oli raskasta jumputusta alusta loppuun. Perjantaina oli miksattu kaikille meidän kuulemille orkestereille bassorumpu aivan saatanan lujalle. Veljenne just korjattu pumppu meinas tulla suun kautta ulos kuuloluiden kera. Meni puuroksi koko kuuntelu. Alkeellinen moka. Mitä sillä tavoiteltiin? Lauantaina oli homma korjattu ja saattoi tehdä kuulohavaintoja jopa yksittäisistä soittimista. Muutos oli huomattava, en siis liene ollut väärässä? Harvoin kun käy festareilla, ei oikein tiedä mitä pitäisi vaatia, mikä on väärin ja mikä trendikästä.
Sillä Turuskalla on yks biisi, joka alkaa Ravellin boleron tahtiin. Se olikin ainoa mainittava. Mikä lie?
Sitten laskeutui UFO. Oli joskus jonniinmoinen, muttei jaksanut säväyttää. Laulaja ei ollut hassumpi.
Scorpions jumputteli vanhoja juttujaan. Melko tylsää. Lähdettiin pizzalle eikä palattu. Löydettiin aika hyvä pizzamesta. Touhukas sisäänheittäjä sai puhuttua ympäri. Lupas rahat takas, jos ei maistu!

Ja nyt on lauantai. Rainbow oli tähtäimessä. Onneksi mentiin niin ajoissa, että nähtiin ja kuultiin tämä Opets. Ruotsalaisia pitkätukkia. Omituista fuusiomusaa. Ehkä metalliprogee, jos on pakko lokeroida. Oli hieno elämys. Vaihtelevia biisejä. Melodisia pätkiä ja kakofoniaa. Jos pitää verrata, niin kokemuksena vivahtaa jopa King Crimsonin aromi. Ei ollenkaan huono. Piti oikein kotona tuubista kuunnella lisää. Onnistuivat lavalla oikein hyvin. Lauantain jump-jump saundit oli korjattu kuulaammiksi, hyvä. Opetsin laulaja-kitaristi muisti mainita, että perässä tulee kohta Blackmore, joka on ollut hänenkin idolinsa.
Kohta tuli Rainbow ja Blackmore. Tämä Ritchie Blackmore on vanha, seniili äijä. Ilmeisesti dementoitunut. Soitto oli räpeltelyä. Muisto vain oli Purplen ajat. Poistui välillä lavalta ja porukka sitä etsimään. Urkuriressukka jäi yksin lirutteleen niitä näitä. Laulaja oli hyvä. Muutoin aivan turha esitys, yäk.
Fagerholmia ei jaksettu jäädä otteleen. Lähdettiin pizzalle siihen samaan paikkaan, jos mikään nyt tommosen jälkeen maistuu!

Pari juttua: portilla pääsi lipulla sisään ja sai hakea rannekkeen matkan päästä, sitten takasin portille ja rannekkeella ihan kokonaan sisälle. Rannekkeessa oli levy, joka oli viisas. Kopilla siihen viisauteen saattoi ladata rahojaan ja sitten tehdä ostoksia kaljapaikoissa. Rahalla ei voinut. Minne on maailma menossa?
Pahasen taskukamerani kanssa menin sisään perjantaina. Oli portilla kädessä eikä kukaan sanonut mitään. Siis oletin, että kameran kanssa saa mennä sisään. Lauantaina otin järkkärin ja siihen pisimmän putken mitä löytyi varastosta. Sitten ranneekkeen kanssa portista sisään ja kamera killu kaulassa. Ämmä rupes toppuutteleen, että hei niäppi, teillä on ammatilaiskamera, sen kanssa ei mennä sisälle. Vanha rupunen GH-2. Ja jos on ammattilaikamera, kuvaaja on siis ammattilainen? Toi oli jo imartelua. Piti lähtee viemään kamera autoon, parin kilsan päähän, Miramarin parkkipaikalle. Harmitti. Mistä sitä kaikki jutut voi tietää. Mummi jäi matkalla kaljalle ja jätti mullekin helmen paluumatkan iloksi.
Siks ei oo multa mitään kuvia eikä videoita. Pokkarilla ääni oli huono, ei kehtaa. Mummin puhelimella onnistu hyvin kuvailu ja videointi. Lainasin siltä jotain.
Videot normaalisti lataan ensin tubeen ja poimin sieltä. Silloin toimii ja on nopee ladata. Toi video tossa yllä on lainattu Mummilta ja pantu suoraan kuvavarastosta. voi tökkiä.




tiistai 11. kesäkuuta 2019

Ei niin vieraita...

On poikennut kylässä:
Jere, Nooa ja Rebekka viipyivät melkein viikon. Nooa ja Rebekka jatkoivat meiltä Barcelonaan ja Jere oli vielä muutaman päivän hoidossa. Altaalla kuppeloitiin ja hiukan kierreltiin lähialueilla, sanoisin eläinpainotteisesti.
Esteponan eläintarha oli nuorisolta näkemättä. Se on Fuengirolan vastaavaan verrattuna valtaisa alue, mutta hiukan tunkkainen. Alku on lupaava, rehevä, mutta loppua kohti maisemat muuttuvat karuiksi. Kalliskin on. On myös Fuegirolan zoo kallis.
Poikettiin yhtenä päivänä katsomassa Paulinen ja Williamin pelastuseläintarhaa: 12 koiraa, viis kissaa, kaks aasia ja hevoinen. Nooan olis pitänyt saada mukaan Missy-koira. Käytännön syistä jäi haaveeksi, muuten oli oikein mukavaa.
Gebardi=keskiolut
Pappakin päässyt kuvaan. 
Ei ole kenguru vaan valapi.
Riikinkukko. Meidän naapurissa
on tuollainen. On kaunis katsoa,
mutta ääni on infernaalinen.
Vesipuisto, Aqua Mijas, käytiin niin, että meidän vanhusten ei tarvinnut mennä sisälle, kunhan kuskattiin. Ne liukurit on kyllä kivoja, mutta ei niin kivoja... Nooa kaiketi tykkäs aivan riittävästi.
Eläinten seassa saa kulkea paikoin. Jokuset apinat, vuohet,
leijonat?
Mehujää helpotti kuumana päivänä.
Vesi lienee ollut 24. Just tarkenee.
Noissa turistimestoissa on melkoinen ryöstämisen meininki: palvelut on kalliita, kun vertaa tasoon.

Sunnuntain suuri kirpputori Coinissa piti kiertää, jos jotain kivaa löytyis? Nooa: pari pikkuautoo ja selänraaputin. Veljenne osti oksasahan, 4€.








Don ja Keith, Walesin tiikerit, kävivät visiitillä. Olivat yhden yön meillä ja yhden hotellli Miradorissa Alhaurin el Grandessa. Juhlia piti. Naapurista Steven ja Kelvin saapuivat paikalle. Olemme heidän vuokralaisiaan, joten on syytäkin tulla, kun käsketään/pyydetään. Vuokralainen on aina oikeassa, eikö? Lina tuli myös, koska on walesilaisten tuttu entuudestaan, samoin on Bruce, mies vuorilta. Yhdessä syötiin iltamyöhään ja maisteltiin hyviä espanjalaisia viinejä.
Pyhänä poikettiin vielä Toloxissa, joka on klassinen valkoinen kylä vuorten keskellä.

Juttuja kertoivat englanninkielellä. En juuri ymmärtänyt.
Nauroin, kun muutkin nauroivat, heh heh.

Mummi oli laittanut simpukkakeittoa. Oli korkea taiteellinen
vaikutelma. En pane moista suuhuni. Kuorikin on
hirmuisen kova.





Aina ne räplää puhelimia.


Tänä iltana mennään kuuntelemaan ja katsomaan oopperaa. Romeo ja tämä Julia. Ei voi sanoa, että mennään oopperaan, koska se on Lontoossa. Mutta ... mitä mutta?
Coinin elokuvateatterissa se näkyy suorana, kun laulaja huutaa kurkku suorana. Veljenne haluaa kuulla aarian, ihan minkä vaan! Saakohan siellä laulaa mukana, jos on tuttu biisi? Ja kaikki mukaan, että humpappaa ja trallallaa...







Laitoin kanaa ja raakamakkaroita muurikalla.
Maistuis varmaan sullekin?



Toloxissa on seinätaidetta. Don on aivan ihastunut!
Uunista ulos!
Sateenvarjon ensisijainen tehtävä lienee pitää
sade ulkopuolella!? Tee se virkkaamalla?

maanantai 20. toukokuuta 2019

Motskareita Malagassa



Lauantaina päräytettiin moottoripyöränäyttelyyn Malagan messukeskukseen. Nelipyöräisellä mentiin minä ja Pauli sekä Willy ja Lin kolmipyöräisellä.
Uusia malleja oli näytillä.
Uudet Harrikat on aivan kamalia.
Uudet Triumphit oikein hienoja.
Uusi Royal Enfield on oikein mielenkiintoinen ja edullinen.
Liput on ja vain vitosen kappale.

Kuutioita on 900 tai 1200. Riittävästi. Triumph on ihan
oikean moottoripyörän näköinen ja ääninen.

Kuuspuolikas Royal Enfield oli uutuus. Hieno. Hintaa
reilut kuus tonnia. Ei paha.

William osti Pan Europan, jossa on yksi
ylimääräinen pyörä. Takapyörä on siirretty sivuun ja
vastakkaiselle puolelle on pantu toinen samanmoinen.

perjantai 10. toukokuuta 2019

Ryhmä Akaa


Vappua pidetään vieraiden kanssa: Sirpa, Matti, Aune ja Carlo, tuo veikeä hattupää.
Akaan sukellusvenekerhon seniorit käväisi tervehdyskäynnillä edistämässä veljenne toipumista sepelvaltimotaudin kurimuksesta.
Altaalla harjoittelivat kuviokelluntaa ja aarteenetsintää.  Veljenne kannusti.
Nähtävyyksiä katseltiin ja kokeiltiin matkavakuutuskorttien toimivuutta tilanteissa. Erilaisilla taudeilla, oireilla, leikkausarvilla ja lääkeresepteillä leuhkiminen on tätä päivää, kun joukkueen keski-ikä on yli kuuskymmentä. Tosin nuorekkaita kaikki tyyni.
Vierivä kivi ei sammaloidu -periaatteella ei tullut aika pitkäksi. Nyt ollaan mummin kanssa loikoiltu kuumuudessa, toipumassa.
Lähdemme iltakäynnille  Abuelloon, joka on brittibaari meiltä länteen muutama kilsa. Tiedustelen formuloiden näkymistä niitten telsusta pyhänä. Pitäkää peukkuja.

lauantai 4. toukokuuta 2019

Espanjalaista terveydenhuoltoa vol.5

Kerrataanpa:
Palttiarallaa vuosi sitten alkoi veljenne vauhti salakavalasti hyytyä ylämäissä ja myöhemmin jo tasamaallakin. Homma eteni niin joutuin, ettei voinut laskea pelkän vanhenemisen tiliin. Taskussa oli uutukainen espanjalainen terveyskortti, joka oikeuttaa käyttämään espanjalaisia julkisia terveyspalveluja. Pitihän korttia kokeilla. Mummin kaa talsittiin Coinin terveyskeskukseen ja kohta herkesi aika terveyskeskuslääkärille. Typy kyseli oireet ja passitti verikokeesen ja EKG-mittarille.
Veriarvot oli ok, mutta käyrät oli arvoitukselliset. Siitä sitten Malagaan kardiologille.
Ultraäänet näytti, että kaksi sepelvaltimoa oli tukossa. Sydänlihas ei saanut tarpeeksi verta toimiakseen tehokkaasti ja täten pumppu jarrutti joutuisaa matkantekoa. Pallolaajennukseen kävi veljenne matka.
Toissa viikolla tuli puhelu keskiviikkona, että tulehan sinä Veli Mati meille pallolaajenusta edeltävään tutkimukseen huomenna aamulla. Minä menin.
Sairaalavaatteet päälle ja operaatiohuoneeseen seljälleen petille. Ranteeseen pantiin putki, jonka läpi valtimoon ujutettiin kaapeli. Aika ohut. Rinnan päällä möyrysi sellainen kenkälaatikon kokoinen tykki, joka pommitti kropan läpi atomeja, joista sitten vastaavasti rakentui kuva monitorille. Minä ja lekuri tutkittiin kaapelin kulkua kohden veljenne sydäntä. Lekuri venkos ja väänteli, tuhisi ja puhisi. Kertoi viimein, että pari torvea on melko vakavasti tukossa ja hän nyt tietää mitä pitää tehdä. Tule ensi viikolla, niin korjataan viat. Minä menin tiistaina aamulla.

Siinä makasin samalla petillä ja hoitsut valmisteli operaatiota. Nyt mentiin jumalaisen vartaloni sisään kahdesta kohtaa: oikeasta reidestä ja vasemmasta ranteesta. Kaapelit kohtasivat veljenne sydämessä. Taas väänettiin ja käänettiin, tutkimme vielä tukokset ja lekurit, heitä oli nyt kaksi, päättivät millaisilla palloilla homma hoidetaan ja millaisilla verkoilla putket tuetaan, jotteivät halkea. Laajennusoperaatio meni minulta ohi, koska se tykki möllötti juuri näkökentässä, ettei nähnyt monitoria itse potilas. Kolme putkea pantiin.
Mainitaan yksi: halkaisija 2,5mm, 30mm pitkä ja paine, joka palloon pumpattiin oli 14bar.
Kun putket oli paikallaan, tykki siityi eri paikkaan ja veljenne näki jälleen ruudulle. Tutkittiin nyt verenkierron tilaa tohtorin kanssa. Veri tuli sykäyksen voimasta paksua suonta, kuin ennenkin. Ennen virtaus loppui siihen, mutta nyt se levisi sydänlihakseen hiukan ohuempia syöttöpukia pitkin ylt' ympäriinsä. Sepelvaltimo teki tehtävänsä, oli kuin seppele sydämen ympärillä ja toimitti hapekkaan veren sydänlihaksen ruoaksi. Hyvä lekuri. Olit onnistunut ja veljenne halusi kiljua riemusta. Malttoi kuitenkin mielensä hän.
Kohta kärräsivät osastolle ja jättivät sinne odottelemaan aamua. Pumppu oli nyt kunnossa, sen puolesta olis voinut lähteä heti kotiin, mutta ne reiät valtimossa eivät saa aiheuttaa sisäistä verenvuotoa. Koipi piti olla paikallaan aamuun asti ja turhaa liikuntaa piti välttämän muutama päivä.

Nyt olen kokeillut jo mäennousukykyä. Pitää sanoa, että hyvin nousee. Happi virtaa esteettä, sydän toimii, ei veljenne hengästy, ei. Lihaskunto on hiukan kärsinyt, mutta pian se palaa, kun päästään Lumin kanssa nousemaan vuorille ja alas, vuorille ja alas...
Tuntuu tosi hienolta. Uskomattoman komeeta. Yksi lyhyen elämäni hienoimmista kokemuksista, sitten alkuräjähdyksen! Meinasin jo joutua mustaan aukkoon. Hieno keksintö tämä vappupallolaajennus. Minulle se tehtiin vappuaattona, siitä nimi.

Kyllä näitä Suomessakin tehdään ja varmaan yhtä hyvin. Espanjalaisen sairaalan tunnelmaan ei varmasti kyllä ylletä. Puheen sorina täyttää tilan. Paljon touhukkaita hoitsuja ja lekureita ympärillä. Potilaiden sukulaisia mukana vaihteleva määrä: 1-5 tai enemmän. Osastolla kävi naapurin ukkoo katsomassa yli kymmenen sukulaista, tunnelma oli hilpeä kuudesta kymmeneen, jolloin viimeiset poistuivat.
Keskiviikkoaamuna otin taksin. Kuskille koitin selittää, minne mennään, espanjalaisittain elehtien. Kuski kysy: Do you speak English?



keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Koski edustettuna

Arvovaltainen seurue kyläili: Sakke, Sirpa, Hämy ja Nina.
Normi ohjelmisto:
Perjantaina syötiin raskaasti ja tutustuttiin espanjalaisiin viineihin ja belgialaiseen olueen.
Lauantaina käytiin Coinissa. Likat teki näyteikkunaostoksia ja Make ostoksia: olohousut kulmamallin tilalle. Siitä alkoi rentoutuminen. Sitten syötiin paljon ja maisteltiin viinejä.
Sunnuntaina oli maalaispubikierros, kunnes syötiin.
Maanantaina oli Maippi-matkojen kierros Nerjan seudulla ja siitä rantoja Fuengirolaan, jossa syötiin Munciesin raskaat hampurilaiset ja juotiin olutta. Maippi-matkat tunnetaan piireissä toisella nimellä: Seikkailu!
Tiistaina aamusella kotiin Koskiin punanokalla lähti seurue. Aamuruuhka oli yllättää ja siirtää kotimatkan myöhempään.

Nerjan Tippari, eli siis tippukiviluola, oli kohde numero uno.

Liput on ostettu. Odotellessa voi katsoa rohkeaa videofilmiä
puhelimesta.

Kohta se alkaa!

Matkalla Nerjan keskustaan, Euroopan parvekkeelle.

Tykkimiehet tutkii espanjalaista, modernia
ilmatorjuntatykkiä.

Maippi-matkojen suunnitteluosaston ylipäänjohtaja myy
mummille jo uutta seikkailua.