Joulu pitää ihmisen ainakin kerran viettää Suomessa, tuossa lumen ja jään valtakunnassa, jossa auringon valo on kuin iäksi pois pyyhkäisty maalta, mereltä ja taivaalta. Synkän pilviverhon takaa valoa suodattuu päivän mittaan hiukan ihmissilmän iloksi ja avuksi. Ulkona voit seurailla utuisten hahmojen päämäärätöntä vaellusta sohjoisella kadulla ja kujalla. Minne lie kulkijan askel vievä. Kirkkoon tahi kapakkaan? Kirjastoon, jos käy, hyvä niin.
Matkaan läksivät nuo eteläisen maan kaksi tietäjää hyvissä ajoin ennen joulua. Matkalla voi olla esteitä voittaa. Tärkeintä on pitää passeista huolta. Ilman niitä tyssää matka. Autolla ensin Malagan kentälle, jossa P1-pysäköintivirkailija ottaa vastaan. Siitä norskin automaatille ilmoittautumaan ja laukku pudotetaan hihnalle. Turvatarkastus, viiniostos ja oluselle. Yllättävän joutuin on tietäjäkaksikko istumassa surkean ahtaasti pienessä istuimessa ilma-aluksen umpiossa. Ja matkaan Diego! Kaksi punaviiniä ja lihapulla turruttaa matkalaisen pikaisesti. Ilma-alus koskettaa jäistä kenttää Vantaalla. Muiden mukana on soljuttava noutamaan kapsäkki. Linja-autoa etsiessä on tietäjä pahasti eksynyt toisesta. Ovat vaihteeksi muuttaneet järjestelyjä ja linjuri on aivan eri paikassa kuin aiemmin. Bussi vie Valkeakoskelle ja tietäjät raahautuvat assalta Mama's baariin. Vastaanotto on lämmin ja olut kylmää. Tytär odotteli pöydässä ja hiukan naureskeli tietäjien hilpeää ilmiasua. Matkailun ei pidä oleman haudanvakava asia. Sanoisin. Mama'sista majoitukseen matkan kustansi
 |
| Hurjaa menoa ihmisvilinässä. |
Aatto eteni hiljaiselossa telkkaria katsellen ja koitti joulupäivä, tuo odotettu. Sukua oli kutsuttu koolle. Puitteet olivat komeat, suurkiitos Penalle, joka antoi tilat käyttöömme. Mahduimme kaikki saman pöydän ääreen ja lapsilla oli tilaa peuhata. Nyyttikestiruoat maistuivat kaikille, tarjolla oli jouluruokia laidasta toiseen ja juomia kohtuudella.
Aune-täti jakoi lahjoja.
Yhteiskuvan otti Anni. Toivottavasti näemme sen joskus?
Jykää muistimme hetken hiljaisuudella.
 |
| Kokki ja apukokki keittiössä. |
 |
| Juhlasali avautuu edessänne. |
Palasimme kotiin Coiniin, tulomatka käänteisessä järjestyksessä. Viinit ja oluet jäi nauttimatta. Auto odotti kentällä pestynä ja puunattuna. Tiet olivat kuivia ja liikenne sujui espanjalaisen jouheasti. Sari oli hoitanut koiran ja kodin ansiokkaasti, josta hänelle kaunis kiitos. Lauantaina levättiin. Sunnuntaina tuli vieraita rannikolta: Make, Teija, Pastori, J-M, Pihla ja Venla. Kaksi eri retkikuntaa. Tärskyt oli sovittu La Trochan kirpparille. Baarista löysimme toisemme. Kättelyä, halailua. Sitten puhuttiin espanjalaismaisesti: kovalla äänellä ja reippaasti elehtien. Kukaan ei tuijottanut, kukaan ei huomannut. Veljenne puhui muutaman sanan forte fortissimo! Ei mitään vaikutusta! Nauroimme hilpeästi.
Ajeltiin meille katsastamaan paikat. Lumi otti vieraat vastaan lähes tyylikkäästi, vain muutama ylilyöntihyppy. Katseltiin ja ihmeteltiin. Siitä matka kävi Mumtaz Mahal -intialaisbaariin, jossa nautittiin lounas kohtuullisen hillitysti. Miestenpääty politikoi ja kävi läpi muutaman sodan strategiset päälinjat ja naistenpääty vaihtoi virkkausideoita. Ruoka oli maittavaa ja määrällisesti varsin riittävä.
Vuodatimme muutaman kollektiivisen eronkyyneleen ajallaan ja ryhmät kotiutuivat kukin taholleen.
 |
| Naistenpäädyssä keskustelu käy vilkkaana. Teflonpäällysteisiä virkkuukoukkuja kehutaan varauksetta. Sietää kovaakin kyytiä ja on kuumuudenkestävyydeltään todellinen Välimerenkoukku! |
 |
| Miestenpäädyn maanpuolustusohje: ostakaa ympärysvaltioiden kaikki aseet pois kuleksimasta. Heinähankokin todettiin hyökkäysaseeksi vihamielisissä käsissä? |
