Tein sijoituksen. Meni vajaa kymppi. JBL-korvanapit. Loistava äänentoisto, litteä kaapeli, mikrofoni, kaikkee on. Sijoittamalla toisen kympin saa Bluetootinkin, mutta pitää muistaa aina ladata akku silloin tällöin.
Olen kovin ihastunut kirjoihin, joissa sekoitetaan historialliseen kehykseen fiktiivistä mielipiteen vaihtoa. Icculden ja Bernard Cornwell päällimmäisinä. Mika Waltari oli oikein hyvä samassa teemassa. Mutta että Raija Oranen on hyvä lähihistoriassa, se tuntuu ehkä lukijasta oudolta. Päällyspaperissa oli naisen kuva, kovin siliä, mutta terävää tekstiä sieltä lähtee sisältä. Tämä Nimeni on Kekkonen on mainiota luettavaa. Suosittelen!
Lauantaina käytiin Caballo Verden ruokalistanvaihtamisjuhlissa. Hyvät olivat laittaneet zaguskat tarjolle, vaikka ei tosin juuri siltä listalta. Kokeilin jo aiemmin snitzelin ja mummi veti etanoita. Ne maistuivat oikein hyvin. Ilmeisen onnistunut on uusi lista.
Sunnuntaina meille tuli vieraita viljalti, ohessa kuva. Pyöräytin andalusialaiset lihapulla. Mummi väänsi taikinan ja otti oikein ohjekirjasta opastusta. Lisäksi oli tarjolla sellainen kana-piparjuuri-peruna-vuoka. Perunat olivat pehmeitä, mutta piparjuuri narskuva. Kana ei valittanut. Lohen perkasi Mergadonan täti ja mummi uunissa kypsytti. Lina toi mukanaan jälkkärin. Olutta meni kuiviin kitoihin runsaasti ja hienostuneita punaviinejä särvittiin palanpainikkeeksi.
Lola, Harri ja lapset olivat ilmestyneet maisemiin rannalle. Heitä kävimme moikkaamassa mennäviikolla. Paikka oli Torreblanka, siis itäistä Fuegirolaa. Pitivät seudusta.
Koiranättelyt vetävät veljeänne puoleensa kuin hunaja mehiläistä. Kun sain kuulla Gibralttarin vuotuisesta näyttelystä, sanoin kohta Lumille, että tuonne me menemme. Mummi saa esittää sinut. Näyttelyitä oli kaksi, lauantaina ja sunnuntaina. Lumi suostui ja paperit pantiin sähköpostiin.
Tea ja Pauli ja varsinkin Pauli, on himokas koiranäyttelykävijä, siis mukaan. Tea hommas hotelliasumuksen Torreguardiasta. Siitä autolla aamusella Gibraltaria kohti. Auto jätettiin Espanjaan ja käveltiin tullin läpi, sitten yli lentokentän ja jalkapallokenttien taakse näyttelyalueelle. Helppoa ja näppärää. Lumi sai kaksi sertiä ja cacibin. Mummi kiiti kuin vuorikauris tuulennopean vinttikoirani rinnalla. Hyvä mummi.
Vielä aivan ratkiriemukas tapahtuma:
Mummin kuuluu saada espanjalainen terveyskortti, koska on veljenne perheenjäsen, joka taas on eläkeläinen. Lähettivät KELAsta S1-todistuksen. Se oli kakspuoleinen, minun toisella ja mummin toisella puolen. Paikallisessa sossussa vierailu on jo luku sinänsä. Pitää varata aika. Mummi sai ajan ja Teija tulkkina luukulle. Homma kävi ihan jees. Sitten vain odottamaan kortin tupsahtamista postista. Ei tullut ja aikaa oli kulunut puol vuot. Mummi otti härkää sarvista ja komensi Gurneyn tulkiksi ja valittamaan sossuun. Paperit esiin. Tulee kohta postiin sanottiin. Tuli kohta kortti, muttei mummille vaan mulle! Olivat ottaneet tiedot sen S1-kaavakkeen väärältä puolen. Sussiunakkoon. No, mullahan oli jo se kortti. On ne veijareita.
Mummi meni uudestaan sossuun, mutta nyt sitten piti olla myös vihkitodistus. Semmonen tilattiin maistraatista Tampereelta. Panivat sähköpostilla tulemaan, mutta nyt on kirjotin hajalla. Huomenna ostan uuden. Sitten lähtee taas rullaan...
 |
| Aitapuskat kukkii ja on nin komeeta jotta. |
 |
| Vasemmalla Tiina, Ellu ja Make,tietysti mummi, loput on brexit-porukkaa. |
