Siinä kävi perjantaina kutsu Ginger Pigin olutfestareille. Luvassa oli taas elävää musiikkia. Englantilaisyhtye! Kaikki hyvät yhtyeet on englantilaisia: Beatles, Procol Harum, Yes, Gentle Giant ja sitten tämä, joka nyt juurikin oli täällä. En muista nimeä, tuskin olen koskaan kuullutkaan. Mutta luvassa oli taas taidenautinto ja entisten nuorten kapina. Varsinkin yks ruotsalaisrouva oli ihan torvet-täys-rebel. Sateen uhka väijyi Välimereltä eli bändi soitti siis sisällä. Orkesterin laittaminen nurkkaan on akustinen itsemurha. Nyt vain haavoituimme, koska soittivat kohtuullisen hiljaa. Monenmoisia klassikkoja soittivat ja ihan kohtuu kauniisti. Kuuntele itse. Panin pari pätkää tuohon varsin kattavaan musiikkidokumenttiin alla.
Lauantai oli toivoa täynnä, luvassa lisää musiikki-ilottelua: Coinin musarit. Ellu ja Jens tuli jokirantaa meille kävellen. Hetki istuttiin patiolla ja siitä suinpäin Coinin kylälle. Minä olin ajovuorossa, kuten aina. Kaikki parkkipaikat tietenkin oli tumpattu täyteen työkansan kulkimia. Tavasta, jolla täällä pysäköidään autot, riittäisi ainesta sadaksi vuodeksi Valkeakosken Sanomien yleisönosastoon ja tänään tärkeää Valkeakoskella -nettipalstoille. Parkkeerasin Hyundain varsin eksoottisesti hiekkarinteeseen, johon kukaan ei ollut vielä uskaltanut ajaa. Siinä pysyi ja lähti vielä yöllä poiskin. Jos olis satanut, olis löytynyt vaunu mereltä. Huvittaa katsella nettiuutista, jossa auto on parkkeerattu kahteen ruutuun. Mikä uutisarvo!
Ja asiaan. Käpyteltiin kolmiotorin läpi ja istahdettiin baarin terassille, servesas porfavour! Lauteilla oli naikkonen ja äänilevyä käsimenetelmäisesti eestaas vatkaava instrumentalistimies. Tämä järkyttävä kokemus oli espanjalainen räp. Jos ei ole pakko, ei pidä kuunnella. Sanomaa en voinut ymmärtää, mutta musikillisen osuuden puuttuminen täysin, pistää uskomaan sen olevan mahtava. Väki kuunteli haltioituneena, niin nuoret, kuin vanhat. Lapset olivat ainoita, jotka viis veisasivat moisesta hölynpölystä. Lapsissa on Espanjan tulevaisuus.
Vuoro vaihtui ja espanjaksi laulava aikuisrockorkesteri aloitti setin. Kansa lauloi mukana kertosäkeet. Kummallista? Kuinka ne osaa?
Mummin kaa poikettiin turkkilaisella Kebabilla aukion laidalla, vähän ninkun back stagella. Tämä anti oli kaikin puolin kohtuullinen. Hyvä maku ja edullinen hinta: ranskalaiset, pitakebab ja olut 5,50€.
Illan matka jatkui kirkon aukiolle. Luvassa oli, kello kymmenen, melkein Nirvana. Jäätelöbaarin pöydässa istuskeltiin ja minä join kuskin-Colaa. Lavalle ei ollut aivan paras näköala, koska puiston puu osui näkökenttään. Ääni kantoi loistavasti. Kolmikko alkoi soiton myöhässä. Räime ja roikina oli varsin yksinkertaista, mutta miellyttävän tehokasta. Jos pitää soittaa oikein saatanan lujaa, niin noin se juuri pitää tehdä! Akustiikkakin toimi. Kauniita melodianpätkiäkin löytyi sieltä ja täältä. Äijät oikein hikoili Espanjan illassa. Lämmintä oli tosin aivan riittävästi, ehkä 25. Hyvillä mielin saatoimme poistua Coinin musareilta. Ellu ja Jens jäivät vielä täydentämään koomaa. Autokin irtosi hiekkarinteestä kuin itsestään.
Mikä parasta: itse tapahtuma on niin herralle kuin työläiselle ilmainen. Näitä juhlia on useampia vuoden mittaan. Reilulla parilla kympillä saa musarivieras kohtuullisen kännin ja vatsansa täyteen, lisäksi päässä kaikuu vielä aamullakin musiikin jälkikaiut. Toivottavasti ei espanjalainen räp?
Facessa oli kiertänyt ilmoitus auto- ja motskaritapahtumasta Villenueva de Algaidasissa, bar MaTa. Paulin kanssa aamusella kovaa laukkaa sinne, ties mitä hienoa on nähtävää. Sadan kilsan päässä oli kurja autoparaati ja Vespa. Vanhin auto tais olla se pollariauto keulilla. Muuten ihan mukava ajelu Andalusian ylängölle ja takaisin. Niin ja olihan jonossa komea Fiat Spider!
