torstai 22. helmikuuta 2018

Jälkikasvua kylässä


Olimme menossa joenrantaan
Asennepaita ja housut

Ilmassa on suuren
viidakkoseikkailun tuntua

Lintupuiston kukko ja kana

Iskäkana ja äitikana ynnä pienokaiset



Harrikan ekologinen vaihtoehto

Kukolla on murhaava katse

Teräsmies lensi yli ja sitä nyt katsomaan jäimme

Nerjan tippukiviluolassa
oli led-valot nyt ja
asutusta jo kakskyttuhatta vuotta sitten

Luolassa voi lentää kuin lepakko

Turisti

ja turistin äiti myös


Viidakon kätkössä







Käytiin lintupuistossa Benalmadenassa. puisto johon on kulkeutunut tipu poikineen ja kilit ynnä aasit. Nuoriso tutki myös Nerjan tippukivet luolassa, mutta vanhukset istui sen ajan baarissa kahvilla. Euroopan parvekkeella käytiin ihailemassa merellistä näkyä. Muutoin oleiltiin kotona nauttien auringosta eli lämmöstä.

torstai 8. helmikuuta 2018

Suomalaisia Costalla

Nuoriso huutaa: Oleeee!

On ihme vempele, matka ei edisty?
Nuorisoo on kylässä: Jere, Rebekka ja Nooa.
Rebekka lähti tosin käymään Barselonaan. Hän ei pelännyt separatisteja eikä nationalisteja.

 Veljenne vihdoin on saamassa paikallisen terveyskortin. Sossusta sai todistuksen, joka tuli kiikuttaa terkkariin. Postissa pitäis kortin tulla ties koska ja tuleeko, kenties? Lääkäri ja sairaala on nyt ilmaista huvia ja halvoista lääkkeistä saa pois puolet. Lääkkeet on täällä jo kättelyssä erinomaisen halpoja. Ei oikein osaa ymmärtää miksi ne Suomessa maksaa kultahampaita. Loogisesti ajatellen apteekkareiden pitäis olla miljonäärejä. Mutta hei, nehän onkin! Espanjan-bonus: naislääkärit ja hoitsut on hyvännäköisiä. Kysykää Nikiltä, se näki läheltä! Käyttikö Donna-lekuri Chanelin vitosta, sans ny?

Suomalaisia pellejä käy täällä esiintymässä runsaasti. Pelle on hyvä, jos se naurattaa. Pelle on jätös, jos se ei naurata. Yleisöä ei pidä aliarvioida ja tulla valmistautumatta lavalle mukana vain vanhoja, väljähtyneitä lauluja ja huonoja sketsejä. Kuustoista euroo kahden tunnin synkkyydestä on paljon maassa, jossa kaikki on edullista. Lavalla ölisi Jukka Laaksonen ja Juha missinveli Laitila.
 Kerran hymyilin sillä kuudellatoista ekellä: hieno nainen katsoi, kun moottorimies seiso baaritiskillä. Sano ukolle, että onpas komee ja kookas maha, kuin kaljatynnyri. Onko se täynnä kaljaa, vai mitä? Partasuu sano, että siinä on kraana alapuolella, frouva on hyvä ja maistaa.
Huono oli esitys. Jos pystyt välttään, niin vältä.
Emme lannistuneet, vaan riemurinnoin ryntäsimme kohta katsomaan uusioperhedraamaa. Riku Suokas ja Johanna Tohni on oikeasti pariskunta. Pauli hommas liput, josta kiitos. Tämä oli tiukkaa standuppia vajaa kaks tuntia. Suokas puhuu suomea, kuin espanjalainen espanjaa: tatatatatataa ja jatkaa heti tatatata. Niin nopeasti, ettei hidasälyinen ehdi mukaan tai ihan joskus ei saa selvää. Avopuoliso säesti hyvin ja välillä kiros kun leijona, mutta kai tommosen äijän kans pistääkin kiroiluks. Parituntinen meni joutuin. Ei tarvinnut tuntea myötähäpeää, ei ehtinyt pitkästyä ja väliin oikeesti nauratti. Hiukan otettiin yleisöäkin mukaan, siis mummikin pääsi huutaan hävyttömiä. Oli kysymys siitä, että mitä kaikkein eniten haluaisit tehä, jos olisit yhden päivän mies, nin mummi karjas, että kusta seisaaltaan! Hyvä mummi, kuivaa ja nasevaa. Kakstoista euroo sai katetta.
Vieraiden kanssa ajeltiin Coinista kotiinpäin ja ajatus oli käydä virvokkeilla Mondan linnassa. Tie linnalle on jyrkkä ja kapea serpentiini, jo näkemisen väärtti sekin. Auto pantiin parkkiin ja kohti pääovea kävi matka. Ovella mukava respanukko selvitti, ettei tänne nyt pääse, kun on suljettu linna. Ei voinut polo veljenne ymmärtää, että jos Danny tulee käymään, pitää sulkea kokonainen hotelli ja ravintola sen tähden. I was booorn in east Virginia... Suomalaisista Espanjassa on paljon harmia, ei ole sen arvoista. Mentiin siitä Alozainan-tien varteen brittipaikkaan ja syötiin tapakset. Paul McCartneyn näköinen mies oli käymässä, mutta silti paikka oli auki.

Rebekka oli tutkinut matkaoppaasta, mikä on mikin Guarossa. Me emme olleet kotikylään tutustuneet lainkaan. Kirkolta on mukamas komea näky yli kylän. Pitää ajaa kirkolle ja kirkko on keskellä vanhaa kaupunkia. Mummi kartan kaivoi puhelimesta ja minä ajoin ohjeiden mukaan. Kylä on jyrkässä rinteessä ja tiet ikiaikaisia. Tie kapenee, kun matka etenee. Päällimmäisenä on ajatus, että kun auto ei enää mahdu, pitää peruuttaa takaisin tilassa, jossa on olematon välys. Pienelle aukiolle jätettiin auto ja kävellen jatkui matka. Kirkko oli suljettu ja se näkymä olisi ollut kirkon tornista. Vieressä oli linnamainen rakennus, muttei sisäänkäyntiä. Hukkareissu toisaalta, mutta toisaalta kotikylään on syytä tutustua. Auto mahtui ympäri, eikä edes peilejä tarvinnut kertaakaan kääntää sisään. Kassulle pitää taas sanoa ettei Guaron kirkolle kannata yrittää Impalalla, jos täälläpäin ajelee.

Kylmää ilmaa on tuontitavarana saatu Sipirjasta asti. Öisin on ollut liki nollaa ja päivällä noin kymmenen. Auringossa tosin voi olla vaikka munasilteen, jos on suojaisa sija. Suomessa on ulkona kylmä, mutta sisällä lämmin, täällä jos on ulkona kylmä on myös sisällä kylmä. Yksinkertainen tiiliseinä ei juuri eristä. Lämmintä loihdimme takalla ja ilmalämpöpumpulla, mutta lämpö pakenee joutuin harakoille. Niin kauan kun on masiinat päällä, on lämpimämpää kuin ulkona.
Kohta helpottaa, kun helmikuu on ohi.