Guaro kutsuu

Parahin Esa: aina ei syödä eekoota, tänään oli
tulilla Aku Ankan rintafile. Muista! Nahkapuoli
alas kylmälle pannulle. Kyllä se siitä.

Tuossa vasemmalla on talo korkealla mäellä. Appelsiinipuita
ympärillä. Tie 366 Coin'ista enempi länteen noin ehkä 7km.
Oikealla on ravintola, jossa kokoontuvat seudun asukkaat.
Nyt veljenne sosialisoituu väkipakolla. Buono! Neljäsataa metriä
eteenpäin ja on toinen rafla: Rio Grande. Eikös siinä ollut
itse John Wayne pääosassa? Kuvakaappaus on google earth'ista

Piti päättä: lähteä vai jäädä. Löydettiin Fugesta mainio kiinteistövälittäjä, Massimo. Italialaista alkuperää. Puhuu kuin Runeberg. Vaikuttaa asianmukaiselta ja hänellä oli välityksessä tuo yllä kuvattu kiinteistö. Erinomaisen edullinen. Paljon halvempi kuin tämä jossa nyt asumme. Se ravintola siinä tien toisella puolen vaikutti tosi lupaavalta. Kivenheiton päässä. Toivottavasti ei mene mitään rikki jos veljenne kokeilee!
Kiinteistö on tosi komea. Kolme makkaria, ruokahuone, olkkari, köökki ja valtavasti katettua patioo. Hienot kalusteet ja ilmalämpöpumput talven kylmiä iltoja lämmittämään. Iso uima-allas ja koriskenttä. Paljon appelsiinipuita. Pala oikeaa nurmikkoo ja se on luxusta. Varaava takka ja se vasta onkin luxus. Guaro on kylä ja sinne on lentokentältä sama matka kuin tänne Aloraan. Heinäkuussa ollaan uusissa maisemissa. Poiketkaa kun ajatte ohi, pannu kuumana...Pan Head, heh, heh

Veljenne marssii vatsallaan

Sodankäynnissä muonitus on numero yksi. Rakkaussuhteessa eläkeläinen nostaa muonituksen myös ykköseksi. Aikoinaan vartalo huusi tyydyttämään myös runollisempia tarpeita. Koittaa vieläkin, vaan jo tunnustaa epäonnistumisen kavalan pedon ryömineen vuoteeseen omine aikeineen ja koetapas jotain eksoottista..., mutta kyllä minä vielä kerran...
Refluksivaiva ruokailua ahdistaa, mutta muista syödä hitaasti veliseni ja nielaista pieniä annoksia, niin pärjäät kyllä. Ruoka jäähtyy, vaan veljenne keittiömestari taikoo ruoan, joka maistuu kylmänäkin.

Selitän kuvallista antia:
Veljenne kävi appelsiinilehdosta poimimassa kaksi appelsiinia. Nyt tarkkana: ota vain appelsiini, joka helposti irtoaa. Se on kypsä eli makea. Tuore, makea sipuli mukaan siivuina. Oliiviöljyä, kun ollaan Espanjassa, mustapippuria ja suolaa. Kysyin ohjeen keittiömestariltani ja hän suositteli kokeilemaan kotona. Ei räjähdä käsiin. Varmista lähtökohtaisesti perusaineiden makeus.
Kastike on se klassinen viherpippurikastike, joka alkujaan on meillä ollut kaniinin kastikkeena. Ranska a la carte, se oli kirja, josta ohje alkujaan kopsattiin. Herkkusuu syö kastiketta suoraan padasta ja unohtaa muut lisukkeet. Tee heti litra tai pari. Jos olet nainen ja sinulla on runollisia tarpeita, älä kastiketta anna ukolle paljoa. Se on monityydyttävää laatua oikein valmistettuna!
Peruna on sitä perunalunta, josta olen ennenkin kirjoittanut. Keitä pottu ja purista perunapuristimella suoraan lautaselle. Näinmuodoin peruna on valmiina imemään painonsa kastiketta ja tyydyttämään ruokailijan kastikkeenhimon.
Läski on entrecote. Lähes turhake, mutta menettelee grillattuna appelsiinipuun hiilillä. Sauhu antaa oivan lisän herkuilla turrutettuun makumaailmaan.
Valkoinen on juustoa, mitä lie. Keittiömestari ilmoittaa: mozarella. Juusto oli ryyridetty basilikalla, appelsiinilla ja mustapippuria ynnä oliiviöljyä, tietenkin, Espanjassa.
Taustalla näet viinipullon. Voittaja yli yhdeksänsadan viinin joukosta, viis-kymppi ekee kategoriassa. Suomessa takoittas 25-40€. Join hissuksiin ja huudoin lihakimpaleita alas torveen. Hyvä perusviini, ihan sinikorkkisen väärti. Juuri nyt vielä puolilasia jäljellä. Revi siitä, mutta näissä olosuhteissa seitsemän euroo on sijoitus.
Veljenne on aavistuksen pulskassa kuosissa. Liikuntaa on päivittäin about tunti melko lujaa aamusella. Koira vaatii ja kroppa. Toisaalta keittiömestari lataa laadukasta syötävää päivittäin.  Tasapaino kallistuu herkästi ylipainolle.

Hei hulinaa

Sano Alinaa
kun kirnuun putos!
Googleta kirnu, jos olet nuorempi lukija vailla syvää kansanperinteen tuntemusta.

Tuttuja tuli ja meni, nyt ollaan omillaan. Ensin on hiljaista ja sitten rysähtää, mutta molempi parempi, sillä vaihtelu virkistää. Näin kuvailee veljenne tuntojaan, kun istuu aamusella auringossa.
Mummin serkku Matti vietti lopun lomaansa Fugessa. Matin kanssa poikettiin suomalaisomisteisessa Casa de la Musica'ssa. Komea, ajan patinoima, talo Aloran asemalta kohti kylän keskustaa. Sitä voi vuokrata 25€/hlö/vrk. Tai sopimuksen mukaan, kaiketi. Komea paikka, mutta ajan hammas on purrut. Omistaja sen myisikin puolella millillä. Pitää olla rahaa ja työtäpelkäämätön, mutta parempi jos on molempia. Ja sopivan hullu sekä nuori, että ehtii nauttia työnsä tuloksista. Eläkeläinen on köyhä ja pelkää työtä, josta on juuri päässyt eroon. Työ on paholaisen keksintö, hyi saatana, sano!

Niki ja Anne = tuli ja meni. Yhtenä yönä oli Nikin synttärit. Suhtauduimme asioiden tilaan siihen kuuluvalla vakavuudella ja siis aamulla oli aamupahoinvointia ja mielen raskautta veljellänne. Yöllä mieli oli keveä.
Hyvä ravintola on Aloran Mirador. Näkymä kylälle on soma: kaupungin rinneratkaisu, eli helppo puolustettavuus kriisitilanteessa, tulee esiin selvästi ja saavuttaa kliimaksin katseen kohdistuessa arabilinnoitukseen kukkulan laella. Ruoka oli hyvää. Tarjoilijatyttö pani parastaan: Lauloi happybirthdayt Nikille, joka oli selvästi hämillään ja hollantilaiset taputti takapöydässä. Harvoin kaadetaan raflassa konjakkia lasiin piripintaan, nyt kaadettiin. Makuasia sano koira. Mittarilla kaasutettiin kotiin, oli sovittu nouto espanjankielellä. Ihme, että tuli! Sitten istuttiin altaalla edellämainituin seurauksin.
Vikana päivänä käytiin siinä lentokentän liki ostoskeskuksessa -Plaza Major- pizzalla. Hyvin italialaisen oloinen paikka ja pizza sen mukaan. Anne oli tilannut lennon perjantaille klo 01.05 ja ajatellut perjantai iltaa. Ajatus oli harha. Nämä yölennot sotkevat ihmisten ajatukset. Olkaa tarkkana. Yölennoissa on taikaa.

Paulin kanssa käytiin Moto&Bike -messuilla Malagan Palace Feria'lla. Vähän oli köyhis tarjonta, muttei sisään maksanut toisaalta kuin vitosen. Polkupyöriä oli uusia paljon ja motskareita samoin. Temppunäytöksiä molemmilla myös ohjelmassa. Malagan enkeli oli firman laittanut ja kustomoi Harrikoita miedosti siten, että saa leimattua täällä takapajulassa. Juteltiin pitkään ja käyn ukon pajalla joku päivä, jos sais meidän mopon leimattua. Luoja tietää, ei ehkä sekään...

Hyrslerin perään on ensin hitsattu vetokoukku ja
vetokoukkussa keikkuu scootteritelineen. Kätevää?

Ilmestyskirjan Peto!

Messukeskuksen aulassa on vinottain katossa peili.
 Peilissä on mummi ja sen vieressä on mummi ja sen ...

Juuri tuolla hetkellä matkamittari pyörähti uudelle kymmenelle!

Itseleivottu vai ostonen? Kolme arvausta...
Valmiina actiin - Paw Patrol

Onnistumisia

Aune-täti onnistui siinä missä Teija ei. Myöhästyi lennolta mielessään vuorokaudella ja onnistui! Se, että lento lähtee klo 01.05, ei ole lähtöpäivämäärän ilta vaan aamu. Väärinkäsityksen mahdollisuus leijuu ilmassa, siihen pitää vain tarttua tukevalla otteella.

Aamuksi saatiin uusi lento, mutta siitä tuli kustannuksia. Oli kyllä lento melko halpa näin pikaiseksi.

Kerittiin vieraan kanssa klassikkopaikat kierteleen ja Aune kiljahteli -ihanaa- aivan klassisesti. Ei se mitään, niin ne muutkin tekee. Oli meillä jotain erikoistakin: kesäsade!

Kaunis luonto ympärillä ja siskoksilla kännykät kourassa!
Jokivartta meiltä ylös, on tekojärvet, joista Malagan alue saa juomavetensä.

Minkähänlaista olis olla hindu?

Jakesit Välimerenkirtueella

Pysähtyivät kiertueellaan Fuengirolan kirkolla. Mummi sen aisti naamakirjan sivuilta. Olisimme hukassa ilman mummin tarkkoja tuntosarvia ja ennenkaikkea ilman naamakirjaa. Hellelujaa!
Yksi pläjäys ja kaksi kärpästä: Aune-täti tuli torstaina yölennolla ja Jakes'it oli keikkaamassa Iskelmä baaria. Lähdettiin hyvissä ajoin Fugeen. Espanjansuomalaiset sanoo Fuengirolan pikkukaupunkia Fuge'ksi. Stadismi ei sovi muotopuolena veljenne sanatarkkaan ilmaisuun, vaan kyllä lyhyytensä puolesta käytän tuota tyhmää paikannimilyhennettä.
Muutama sana ehdittiin Jaken kanssa heittään ennen soittoa. Kolme keikka siinä Fuengirolan suomalaisemmassa päässä oli luvassa. Eka setti kerettiin kuunteleen ja uus levy hankkiin, kun jo mentiin vauhdilla Malagan lentokenttää kohti Aune-tätiä noutaan.
Oli vähän jänskä olo, kas Aune oli nyt aivan ekaa kertaa liikkeellä ilman tukijoukkoja. Neito oli omillaan! Ja selviytyi! Pakattiin Aune takapenkille ja takaronttiin matkalaukku.
Kun meille tulee umpipimeellä, ninkun nyt Aune, aamulla on jänskä katella, että mihin on tullut. Andalusia karu ja villi luonto saattaa aiheuttaa kulttuurishokin: huojuvat palmut, halvat viinit, räkyttävät villikoirat, tummat caballeerot, veljenne rusketus, tasaiset tiet... kyllä näitä piisaa.

Tänään tulee Merja-serkku Fugeen. Pitää käydä moikkaamassa. Tiistaina tulee mummin serkku Matti meille. Suomessa kun asuttiin meillä ei juuri vieraita käyny, nyt on toisin. Hyvä niin, alan oppia sosiaaliseksi.